Viikko viisi
Kirjoitellaanpa taas hieman tämän viikon tapahtumista. Sunnuntaina kävin tosiaan sipoossa treenaamassa ja paluu santahaminaan oli ehkä hiukan nihkeää, kun ei edellisellä viikolla ollut kasarmilla. Sieltä se maanantai tuli, ihan niin kuin ennenkin ja paluu armeijan arkeen sujui kuitenkin hyvin kivuttomasti. Nopeasti sitä muisti, että nyt ollaan taas kasarmilla. Maanantai aamu meni varusteiden vaihdossa ja haettiin trangiat sekä kasi- liivit, joita käytimme viikon aikana, siitä lisää myöhempänä.
Viikon aikana meillä oli taistelukoulutusta, ase- ja ampumakoulutusta sekä urheiluvalmennusta. Vaikka alussa tuntui siltä, että viikosta tulee vaikea, niin lopulta oli mielenkiintoinen viikko, vaikka henkilökohtaisesti itsellä oli vähän vaikeita päiviä ja mieliala oli vähän alhaalla. Ennen armeijaa mietityttänyt oma pärjäämiseni alkoi taas nostamaan päätään, johtuen siitä, että onnistumisen kokemukset jäivät vähille. Viikko oli omalta osaltani keskinkertaista suorittamista ja siihen en ole kovin tyytyväinen. Toivon jatkossa, että tulee parempia viikkoja ja päiviä.
Taistelukoulutus
Taistelukoulutusta meidän joukkueella oli maanantaina, tiistaina ja torstaina. Maanantain aiheena oli kertausta telamiinasta, käsikranaatista, kertasingosta ja uutena aiheena viuhkapanos. Maanantai oli itsellä ihan hyvä päivä ja muistin kerrattavat asiat hyvin. Päivä kului nopeasti ja illalla minua odotti ensimmäinen päivystysvuoro. Istuinkin päivystäjän pöydän ääressä kahteen asti yöllä.
Tiistaina väsytti toki hieman koska unet olivat jääneet vähille, tosin olen tottunut valvomaan, kiitos vuorotyön, joten kyllä sitä jaksoi painaa menemään vähän vähemmilläkin unilla. Tiistai ei kuitenkaan ollut mikään paras päivä. Meillä oli koulutusta aiheesta suojelukoulutus. Opettelimme suojanaaamarin ja muiden suojavarusteiden pukemista vaaditussa ajassa. Pääsimme myös toteamaan, ettei juokseminen suojanaamarin kanssa ole mitään helpointa hommaa. Lisäksi koin hieman vaikeita hetkiä, kun juoksuvauhtini päivälliselle mennessä ei mielyttänyt kaikkia joukkueeni jäseniä. Olen koittanut ajatella, että riittää, kun teen asiat parhaan suorituskykyni mukaan. Toivon sen riittävän jatkossakin ja kehittyväni kaikilla osa-alueilla.
Torstain taistelukoulutuksen teemana oli partion hyökkäys ja puolustus ja pääsimmekin vähän todentuntuisempaan harjoitteluun. Käytössämme oli ne aiemmin mainitut kasi-liivit ja paukkupatruunat. Aluksi kertasimme kuinka edetä partiona eli käytännössä konttasimme, ryömimme ja syöksyimme sen minkä kerkesimme. Tämä alku oli ehkä rankin osuus koko päivässä. Saimme itse muodostaa partiot ja ei muuta, kun harjoittelemaan pulustamista ja hyökkäystä. Kasi-liivit toivat oman mielekkyyden hommaan, kun sai välittömän palautteen omasta toiminnasta, jos oli liian kauan vihollisen näkyvissä ”kuoli” aivan varmasti. Meillä oli aseissa kiinni kasi-laitteet, joista lähti laaser, jonka avulla liivi tunnisti osuiko vai ei. Itse tykkäsin enemmän partion puolustuksesta, oli huomattavasti helpompi pysyä ”elossa”, mutta toisaalta partion hyökkästä harjoitellessa pääsi todella ns tositoimiin. Päivä oli kaikenkaikkiaan onnistunut ja mielenkiintoinen, eikä mustelmilta vältytty sen verran tosissaan paineettiin menemään.
ase- ja ampumakoulutus
Keskiviikkona 1. joukkueella oli ase- ja ampumakoulutusta ampumaradalla. Ammuimme RK7 ja RK 11 ammunnat. Edellisellä kerralla olin osunut hyvin niihin kääntyviin tauluihin, mutta tällä kertaa oli kyllä huono päivä. Kohdistuslaukaukset menivät vielä hyvin, sitten alkoi jonkinlaiset ongelmat. RK7:ssa ammutaan viiden ja kolmen sekunnin kääntyviin taluihin makuuasennosta, edellisellä kerralla sain kiitettävän tuloksen ja nyt ei osunut juuri mihinkään. Siinä yritin kasata itseäni ja vakuutella, että seuraavalla kerralla paremmin. RK11 on ampumataitotesti, jossa ammutaan makuulta, polvelta ja pystystä, yhteensä 12 laukausta. Makuulta ammutaan viiden ja kolmen sekunnin kääntyviin tauluihin, pystystä viiden sekunnin kääntyviin tauluihin ja polvelta ammuttaessa ei aikarajaa ollut. Jotenkin homma ei vain kulkenut ja tulokseni vain huononi. Onneksi ensi viikolla on mahdollisuus vielä parantaa suoritustaan ja tulenkin vaatimaan parempaa suoritusta itseltäni.
urheiluvalmennus
Tiistaina ja keskiviikkona oli urheiluvalmennusta aamupäivän ajan. Urheilukoulussa meille on järjestetty loistava mahdollisuus treenata sotilaskoulutuksen ohessa. Treeniin on järjestetty aikaa lähes viikoittain vähintään kahtena aamuna tai joskus iltapäivällä. Tämä mahdollistaa niin lajiharjoittelun, kuin oheisharjoittelun palveluksen yhteydessä.
Tiistaina kävimme Laineen kanssa uimassa ja olikin yllättävän rankkaa, kun ei ole tullut uitua kunnolla moneen vuoteen. Keskiviikkona kävimme kaikki ampujat sauvakävelemässä noin tunnin ajan. Haulikko ampujilla olisi ollut vielä ohjattu harjoitus valmennuskeskuksessa, mutta minä lähdin Laineen kanssa käymään pasilassa poliisilaitoksella hankkimassa uutta aselupaa.
lopuksi
Viimeeksi tänään minulta kysyttiin, että tehdäänkö urheilukoulussa muuta, kuin urheillaan. Siinä sitten korjailin useamman ihmisen luuloja siitä, mitä tuo palveluksen suorittaminen urheilukoulussa oikeasti on. Vaikka meillä onkin mahdollisuus lajiharjoitteluun, niin ei se pelkkää urheilua kuitenkaan ole. Riippuu jonkin verran urheilulajista, miten paljon ollaan pois sotilaskoulutuksesta urheiluun littyvien menojen vuoksi. P- kausi meillä kuitenkin on sisällöltään samanlainen kuin muuallakin. Käytännössä käymme p-kauden asiat hieman nopeammassa tahdissa verrattuna muihin. Keskimäärin olemme motivoituneempia ja opimme uudet asiat nopeasti, tämä mahdollistaa sen, että meille on järjestetty aikaa myös valmentautumiseen. On urheilijan kannalta äärettömän hienoa, että on mahdollistettu urheilu-uran jatkuminen myös varusmiespalveluksen aikana. Meille on annettu mahdollisuus harjoitteluun, joten meiltä myös odoteaan hyvää suhtautumista ja motivaatiota sotilaskoulutuksessa. Tulevaisuudesta en osaa vielä sanoa, mutta olettettavaa on, että vaikka urheilukomennuksia tulee, niin myös sotilaskoulutus tulee rankemmaksi, meistä kuitenin koulutetaan tiedustelijoita, joka vaatii hyvää fyysistä ja psyykkistä suorituskykyä. Toivon, että tulevaisuudessa entistä useampi ymmärtää urheilukoulun merkityksen urheilijan kannalta ja sen, ettei siellä pelkästään urheilla.
Viisi viikkoa armeijaa takana ja motivaatiota riittää. Ensi viikolla vuorossa perusharjoitus, viikko metsässä edessä. Tästä on hyvä jatkaa tuleviin haasteisiin.
Mukavaa loppuviikkoa ja tulevaa viikkoa kaikille, palaan asiaan viimeistään parin viikon päästä, kun seuraavat lomat koittaa.
-Heidi
