Valmennuskurssin antia

Viikko neljä

Niin se on aika kulunut vauhdilla ja neljä viikkoa on palvelusta takana. Välillä tuntuu siltä, kuin olisin ollut täällä jo huomattavasti kauemmin. Ehkä se johtuu siitä, että päivät ovat suunniteltuja ja pääpiirteiltään samanlaisia. Tämähän poikkeaa täysin arjestani siviilissä, jossa vuorotyö teki elämästäni säännöllisen epäsäännöllistä. En ole kuitenkaan kokenut tätä armeijan arkea mitenkään hankalaksi, olen aika sopeutuvaa tyyppiä, eikä kuudelta herääminen tai ajoissa nukkumaan meneminen ole tuottanut päänvaivaa. Koen tämän suunnitelmallisuuden ja päivärytmin olevan hyvä asia, olenhan kuitenkin urheilijana tottunut suunnittelemaan elämääni jo useiden vuosien ajan. Nyt pitää vain opetella suunnittelemaan urheilu ja armeija yhteen. Luulen, että täällä minun on mahdollista panostaa enemmän urheiluun, kuin työelämässä ollessani ja samalla antaa myös 100% palveluksessa, suunnitelman mukaan. Silloin kun urheillaan, keskitytään siihen ja tehdään paras mahdollinen suoritus ja silloin, kun ollaan sotilaskoulutuksessa, niin panostetaan siihen ja tehdään asiat niin hyvin kuin osataan.

Valmennuskurssi 1

Tosiaan neljäs viikko alkoi Santahaminassa, josta siirryimme iltapäiväksi Pajulahteen valmennuskurssille. Tiedossa oli siis hieman erilainen viikko. Lyhyesti hieman tuosta viikosta. Maanantain ja tiistain aikana oli kuntotestit eli cooper, vauhditon pituushyppy, istumannousut ja punnerrukset. Itsehän en päässyt testejä vielä suorittamaan, johtuen viime viikolla alkaneesta flunssasta. Harmitti kyllä tosi paljon, minulla meni torstaihin asti, etten voinut osallistua täysillä oikein mihinkään tuolla pajulahdessa. Keskiviikkona sain antibioottikuurin poskiontelotulehdukseen. Pääsen suorittamaan nuo edellä mainitut testit tuossa parin viikon kuluttua.

Testien lisäksi valmennuskurssilla tuli paljon asiaa aiheista nopeus, voima ja kestävyys sekä ravinnosta ja palautumisesta. Teema vaihtui päivittäin ja siinä samalla myös treenit. Terveenä olijat pääsivät siis kunnolla kuntoilemaan koko viikon. Itse osallistuin oman vointini mukaan.

 

 

Torstaina meillä oli mahdollisuus lajiharjoitteluun, lähdimmekin haulikkoampujien kanssa Orimattilaan treenaamaan. Oma ammuntani ei kulkenut lainkaan, olin aivan pihalla, ihan kuin en olisi ikinä koskenutkaan haulikkoon.

Ei niin rauhallinen viikonloppu

Perjantaina päästiin lähtemään kotiin hyvissä ajoin ja ilta meni omalta osaltani lepäillessä.

Lauantaina käytiin luftin naisten kanssa pelaamassa säbää korialla. Häviöt tuli molemmista peleistä mutta hauskaa oli ja tulipahan vähän kuntoiltua viikonlopun aikana.

Sunnuntaiksi olin sopinut valmentajan kanssa treenit Sipooseen, johtuen torstain ammunnoista. Suuntasimme Tommin kanssa Sipooseen kahdeksan jälkeen. Alku oli ihan yhtä hankala kuin torstainakin ja pieni epätoivo oli taas läsnä. Kaikki nämä ongelmat ilmeisti johtuu taas siitä, että vasen silmäni on päättänyt ”ottaa vallan” ja entinen laukaisukuva ei toimi enää. Onneksi loppu treeneistä osuin jo hieman paremmin.

Nyt sitä ollaan taas kasarmilla ja valmiina uuteen viikkoon. Ensi viikko on vähän lyhyempi ja päästään jo torstaina lomille. Palaillaan taas ensi viikolla!

Hyvää alkavaa viikkoa.

PS. Jos tämä marraskuun pimeys masentaa, niin pyytäkää vaikka ystävää mukaan ja lähtekää reippailemaan ulos tai salille  🙂

-Heidi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *