MAJOITUSHARJOITUS

3.viikko

Palasin sunnuntaina santahaminaan jo heti kuuden jälkeen, että kerkesin hyvin laitella punkan kuntoon ja syödä vielä iltapalan yksikössä. Maanantaina herätys oli tuttuun tapaan kuudelta. Alkuviikosta meillä oli sulkeisharjoitus, jossa käytiin läpi aseotteita. Henkilökohtaisesti tykkään sulkeisista ja aika kuluu nopeasti. Maanantaina oli ainut miinus se, että räntää tuli taivaan täydeltä ja ensimmäisten 45 minuutin jälkeen sormet olivat aivan jäässä. Maanantain aikana oli myös oppitunteja ja laitoimme taisteluliivin kuntoon.

Tiistaina alkoi taistelukoulutus, johon sisältyi yksittäisen taistelijan etenemisen harjoittelua ja partion toimintaa (hyökkäys, eteneminen ja puolustus). Illalla oli vuorossa rinkan pakkaaminen.

majohajo

Keskiviikkona meillä alkoi majoitusharjoitus, joka oli yhden yön mittainen harjoitus lähimaastossa. Lähdimme aamusta rinkat selässä kohti majoittumis paikkaa. Ensimmäisenä suoritimme niin sanotun totuttelumarssin. Loppupäivästä meille oli järjestetty rastikoulutusta, jonka aikana saimme tietoa majoittumiseen liittyvistä asioista. Harjoittelimme esimerkiksi teltan pystytystä, kamiinan käyttöä jne. Meidän ryhmä sai sissiteltan kasaan ajassa 4min 43 sek. Lounas ja päivällinen syötiin luonnollisesti maastossa. Illalla sovimme omat lähivartiovuorot ja painuimme telttaan klo 22. Oma vartiovuoroni oli onneksi jo heti alkuun klo23-00, joten sain lopulta nukuttua ihan hyvät, reilun viiden tunnin unet. Itselläni on sen verran hyvät unen lahjat, että ei vaikuttanut nukkumiseen tuo telttamajoitus. Oikeastaan oli kiva nukkua teltassa monen vuoden tauon jälkeen. Todella moni on ollut sairaana näiden ensimmäisten viikkojen aikana, luulin jo itse selvinneeni ilman flunssaa mutta toisin kävi. Kurkku oli kipeänä keskiviikko aamusta alkaen ja torstaina olikin jo nuhaa ja yskää.

Torstaina meillä oli herätys 5:45 ja laitoimme teltan kassaan, jonka jälkeen oli aamupalan vuoro. Loppupäivä meni vielä ulkona, ensin ampumaradalla ja sen jälkeen rastikoulutuksia. Oma olo ei ollut mikään mukavin ja yritin buranan voimalla jaksaa päivän läpi. Erityisen pahalta tuntui rasti, jossa kerrattiin alkuviikosta opittuja yksittäisen taistelijan ja partion etenemistä, hyökkäystä ja puolustusta. Kasarmilel palattiin viiden aikoihin, jonka jälkeen söimme päivällisen. Päivällisen jälkeen oli vuorossa aseen huolto ja muiden varusteiden purkaminen.

Kokonaisuudessaan tykkäsin majoitusharjoituksesta ja sen sisällöstä, ylimääräistä aikaa ei jäänyt ja tuli opittua paljon uutta. Miinuksena tämä edelleen aika huonolta tuntuva olotila.

Perjantaina oloni oli entistä kurjempi. Itselläni aamupäivä meni optikolla muutaman muun alokkaan kanssa. Muilla oli sillä aikaa palauttavaa liikuntaa. Näiden lisäksi meillä oli normi siisteyspalvelu ja muuta yleistä ennen lomille pääsyä. Pääsimme jo kahden jälkeen lähtemään viikonloppuvapaiden viettoon.

Tähän asti armeija on ollut aika lailla juuri sitä mitä olin ajatellut. Vaikeaa on ollut lähinnä se, että en voi ymmärtää miten joka aamu joku on myöhässä vaikka meillä on runsaasti aikaa aamuisin. Oma kuntotaso myös mietityttää aika ajoin. Välillä tuntee itsensä niin heikoksi muiden joukossa.  Ensi viikolla meillä on valmennuskurssi, jonka aikana suoritamme myös kuntotestit. En tosin tiedä kannattaako minun juosta cooperia tämän taudin vuoksi. Haluaisin kovasti suorittaa kuntotestit pois alta, toisaalta en haluaisi vaarantaa omaa terveyttä ja pahmmissa tapauksessa saada jälkitautia, mikä taas aiheuttaisi ongelmia seuraavilla viikoilla, kun sotiaskoulutus taas jatkuu.

Nähtäväksi jää mitene selviän ensi viikosta. Tällä hetkellä makoilen taas omassa punkassa. Kurkku on edelleen älyttömän kipeä ja hengittäminen raskasta. Lisäksi leposykkeet huitelevat 100 tienoilla, normaalin leposykkeeni ollessa reilu 50. Palataan asiaan ensi viikon lopulla.

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa kaikile! 🙂

-Heidi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.