MIHIN ON KADONNUT PUOLIVUOTTA?

Pitkästä aikaa päätin kirjoitella kuulumisia tänne blogin puolelle. Edellisestä postauksesta onkin vierähtänyt kuukauden päivät. Isäni kyseli jo eilen, että miksen ole kirjoittanut, joten ehkä nyt on korkea aika kertoa, mitä menneen kuukauden aikana on tullut touhuttua.

TIEDUSTELUHARJOITUS 2

Kolme viikkoa sitten meillä oli meidän toinen tiedusteluharjoitus, jossa sovelsimme aiemmin opittuja tiedustelijan taitoja, sekä opimme myös uutta asiaa. Meidän tiedustelujoukkue oli osa suurempaa kokonaisuutta, sillä samalla tuo harjoitus oli paikallispuolustusharjoitus. Itse harjoituksen sisällöstä en pysty sen tarkemmin kertomaan, mutta harjoitus oli omasta mielestäni mukava ja samaa kuulin myös muilta. Itselläni harjoitus oli erilainen siinä mielessä, että oma tehtäväni oli toimia taistelupelastajana JOPALLA eli johtamispaikalla. Ensin olin vähän pettynyt, etten päässyt suurimman osan mukana suorittamaan eri tehtäviä, joita meidän tiedusteluryhmät suoritti mutta lopulta oli ihan mukava olla jopalla. Meidät oli tosiaan jaettu silloin AUK2 ja RUK valintojen jälkeen tiedustelu ryhmiin. Harjoitus ei itseltäni juurikaan fyysisiä ponnisteluja vaatinut, mutta unta tuli aika vähän. Nukuttiin milloin saatiin, vuorokauden ajasta riippumatta, mikä ei tosin mulle ole mikään ongelma, on sen verran hyvät unen lahjat suotu meikäläiselle. Uskon myös, että on hyötyä, kun on tottunut työelämässä valvomaan öitä ja tekemään eri vuoroja. Tosiaan harjoitus kesti maanantaista torstaihin, joista maanantai oli ehkä kaikista hankalin päivä, kun laitettiin jopaa pystyyn ja oli jonkin verran säätämistä yleisissä järjestelyissä. Mehän emme ole olleet ennen harjoituksessa, jossa on muitakin ja yhteyksien piti toimia myös ylöspäin. Lopulta viikko sujui hyvin ja saatiin positiivista palautetta, toki myös kehitettävää oli. Itse olin pääsääntöisesti radistien apuna ja vähän tuli heidänkin hommia opeteltua niiden päivien aikana. Viimeisenä päivänä pääsin mukaan ”kentälle” ja kauhealla vauhdilla taisteluvarustusta päälle ja menoksi. Päästiin toisen taistelupelastajan kanssa evakuoimaan eräs taistelija, ja kyllä se oli sellasta sähläämistä, että tositilanteessa olisi kaveri varmaan jo kuollut.. tästä opitaan onneksi ja ensi kerralla vedetään paremmin! Harjoitus loppui torstaina ja pääsimme lomille siinä viiden aikaa iltapäivästä.

VALMENNUSLEIRIT 4, 5 JA 6

Tiedusteluharjoituksen jälkeen meillä oli/on kolme viikkoa valmennusleirejä. Ensimmäinen eli valmennusleiri4 oli suomessa ja alkuviikko oltiin haulikkoampujien kanssa (paitsi Laine) Orimattilassa ampumassa. Orimattilassa ammunta kulki hyvin, kylmyys tosin toi oman haasteen tekemiseen. Yövyimme Orimattilassa, joten pääsimme aina aloittamaan treenit hyvissä ajoin. Torstain ja perjantain olimme kotona ja valmistauduimme lähtemään Kyprokselle.

Lauantaina olikin lähdön aika ja seuraava viikko eli valmennusleiri 5 meni kokonaisuudessaan Kyproksen lämmössä. Ulkomaan leirit ovat aina hyviä, kun pääsee hyvissä olosuhteissa harjoittelemaan. Laukauksia tuli n. 2000 koko leirin aikana, ammuimme yhteensä kuusi päivää ja meillä oli yksi vapaapäivä ammunnasta. Leirin aikana skeetin lisäksi ammuttiin vähän myös muita lajeja, mikä toi vähän vaihtelua päiviin.

Päivät menivät todella nopeasti, herätys meillä oli harjoituspäivinä kuudelta ja 6:15 käytiin vähän reippailemassa, jonka jälkeen radalle lähdettiin siinä 8 aikoihin. Päivä ammuttiin ja viimeisenä yhteisenä ohjelmana pelasimme lentopalloa, jonka jälkeen kävimme vapaasti omaan tahtiin syömässä. Viimeisenä päivänä meillä oli pienimuotoinen kilpailu.

Kilpailu käytiin joukkueittain, jotka oli arvottu, mutta kuitenkin siten, että esim kaikki skeet- ampujat eivät olleet samassa joukkueessa. Meidän joukkueessa oli minun lisäksi Timppa (mun valmentaja, joka oli mukana leirillä),Aaltonen, trappareista Ruutana ja sporttingista Pekka. Kilpailussa ammuimme kaikki kolme lajia (compak, trap ja skeet), laskettiin yhteispisteet ja voittajaksi selvisi toinen joukkue, johon kuului Laine, Koivu, Asko, Kallioinen ja Aspholm. Kilpailu oli suhteellisen tasainen, sillä lopulta eroa kertyi kolme pistettä.

Compak ei aina ihan sujunut ja piti vähän miettiä mitä seuraavaksi 😀

Suomeen palattiin sunnuntaina ja vielä on viimeinen valmennusleiri viikko jäljellä, ennen paluuta kasarmille. Viimeisen valmennusleirin olen kotona ja keskityn enemmän fysiikka harjoitteluun, kuin ammuntaan. Todennäköisesti kuitenkin käyn loppu viikosta ampumassa.

Aika palveluksessa on mennyt äärimmäisen nopeasti. Kohta on jo puolet aamuista kadonneet ihan huomaamatta. Tällä viikolla meidän puolen vuoden jääkärit kotiutuu, emmekä tule heitä enää näkemään, ainakan kasarmilla. Toivon heille kaikille tosi hyvää jatkoa ja tsemppiä urheilu- uralle. Jääkäreissä oli paljon tosi hyviä tyyppejä, joita jää kaipaamaan. Samaan aikaan meidän saapumiserän jääkäreiden kanssa kotiutuvat talvilajien urheilijat. Meidän naisten tupahan on talvilajien käytävällä, joten olemme olleet jonkin verran tekemisissä heidän kanssaan ja kyllä sieltä löytyi niitä kavereita, jotka piristivät meidän elämää kasarmilla ja joita toivoo joskus vielä tapaavansa. Tsemppiä tulevaan heillekin todella paljon!

Ajatella, tästäkin jo puolivuotta aikaa..

Tässä oli nyt pääpiirteittäin menneen kuukauden kuulumiset. Elämässä tällä hetkellä asiat aika mallillaan ja hyvillä mielin jatkan palvelusta. Aloitin ihan mielenkiinnosta lukemaan viime viikolla hieman keskustelua aiheuttanutta kirjaa HÄIRIÖ! nainen intissä.. voisin siitä kirjoittaa, kunhan olen saanut sen kokonaan luettua. Kirja herättää minussa aika paljon ajatuksia. Se täytyy sanoa, että vaikka kyse on ainakin jollain tasolla tietokirjasta, niin toivon ettei monikaan nuori nainen sen perusteella lähde tai ole lähtemättä suorittamaan vapaaehtoista asepalvelusta.

Mukavaa viikkoa, muistakaa nauttia elämästä ja alkavasta keväästä

-Heidi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *