KUKA, MITÄ, MIKSI?

Kaikki uusi on aluksi vaikeaa

Tässä ensimäisessä julkaisussa kerron hieman itsestäni sekä miksi päätin aloittaa blogin kirjoittamisen. En vielä tiedä kuinka hyvin tai huonosti osaan ilmaista itseäni kirjoittamalla mutta sehän selviää kun vain aloittaa! Eiköhän mennä suoraan asiaan..

kuka

Olen Heidi ja kotoisin pieneltä paikkakunnalta nimeltään Luumäki. Luumäki sijaitsee Etelä- Karjalassa ja olen asunut siellä lähes koko ikäni. Kävin välissä pyörähtämässä ensin Lappeenrannassa ja sen jälkeen olen asunut Kuopiossa kaksi vuotta opintojen takia. Muistan aina sanoneeni, etten koskaan jää tuonne pieneen ”tuppukylään” mutta niin minä löysin itseni Luumältä, tähän on tosin ollut vaikuttamassa moni asia.

Työskentelen bioanalyytikkona Etelä- Karjalan keskussairaalasta , valmistuin nykyiseen ammattiini reilu vuosi sitten ja kyllä tykkään työstäni ainakin toistaiseksi 🙂 Päivätyön lisäksi olen urheilija tai ainakin yritän kovasti olla. Lajini on ammunta, jota olenkin jo tovin kerennyt harrastaa. Ensin vain hupi mielessä ja myöhemmin siitä tuli enemmän kuin harrastus (jos voisin niin olisin täysipäiväinen urheilija).

World Cup, USA

Ammunnan olen aloittanut 2009 ja totisempaa tästä tuli 2012, jolloin pääsin edustamaan ensimäisen kerran suomea ulkomaille. Siitä lähtien olen viettänyt vuosi vuodelta enemmän aikaa ulkomailla leireillä ja kisoissa, lisänä tietysti kotimaan leirit ja kilpailut.  Jäljelle jäävän vapaa- ajan vietän kuntosalilla ja pelaan salibandya Luumäen omassa harrastejoukkueessa Luftissa. Perheen kanssa pyrin viettämään aikaa mahdollisimman paljon.

Miksi aloitin blogin Kirjoittamisen

Noh ajatus tuli ensin lähinnä mieheltäni ja olen toki tätä itsekkin pohtinut. Myös kaverini kannustivat ainakin koittamaan, tämä on hyvä tapa taltioida seuraavan vuoden tapahtumia, joita voi sitten jälkikäteen muistella tämän blogin avulla. Eräs kaverini kysyi ”tykkäätkö kirjoittaa” noh tuohon en osaa sanoa juuta enkä jaata, aika vähän on tullut rustailtua muuta kuin päiväkirjaa joskus nuorempana. Katsotaan kuinka tämä tästä lähtee sujumaan.

Blogini aihe tulee varmasti rajaamaan lukijoita. Tulen pitämään tämän blogin lähes kokonaan armeija aiheisena. Kyllä. Olen tosiaan lähdössä armeijaan. Hain jo viime vuonna urheilukouluun Santahaminaan Kaartin Jääkärirykmenttiin, mutta silloin kuntoni oli sen verran heikko,että en tullut valituksi. (Kirjoitan erillisen postauksen tuosta hakemisesta ja valintakokeista).

Saapumiseräni on IV/18 ja astun palvelukseen 15.10.2018. Syyt miksi haluan yrittää ja opetella blogin pitämistä ovat se, että en ole löytänyt ”intti aiheista” blogia joka olisi ns urheilijan näkökulmasta ja vielä URHK olleelta henkilöltä. Itse siis olen kovasti lukenut muiden armeijan käyneiden naisten blogeja etsien vähän vinkkejä kuinka tehdä siitä vuodesta, jonka todennäköisesti armeijan vihreissä vietän mahdollisimman hyvä ja antoisa. Toinen syy on se, että pystyn hyvin taltioimaan kokemukseni ja tuntemukseni tänne ja tulla lukemaan niitä sitten myöhemmin sekä antaa muille armeijaan lähteville jotain luettavaa ja uutta, ehkä jopa hieman uutta näkökulmaa.

Kiva jos jaksoit lukea! Saa laittaa kommenttia ja ehdottaa jotain aiheitta mistä kirjoittaa. Somesta minut löytää lähinnä instagramin puolelta –> @heidisofia4

 

VIELÄ VIIMEISEN KERRAN

Viimeisestä postauksesta on kulunut taas tovi. Tästä tulee todennäköisesti viimeinen postaukseni. Päälimmäisenä tunteena on haikeus, että nyt se on ohi, melkein vuoden huikea kokemus on päättynyt ja paluu ”normaaliin” arkeen koittaa aivan pian.

KILPAILUKAUSI 2019

Kilpailukausi on saatu päätökseen ja viimeisimpinä kilpailuina Lahden maailmancup, superfinaali ja tietenkin EM- kilpailut Italiassa. Tuo Lahden maailmancup oli totaalinen floppi, jos näin voi sanoa. Siitä viikko eteenpäin täysin samalla radalla ammuin hyvän tuloksen superfinaalissa, jossa varmistin kotimaan ranking voiton. Lähdin luottavaisin mielin kohti EM kilpailuita. EM kisat olivat pettymys, mutta ei mikään totaalinen romahdus kuitenkaan. Ammuin tasaisen kisan mutta se jokin jäi vielä puuttumaan. Suomen naisista parhaana sijoitus oli 22. Tulos 113/125..

Kauden viimeinen kilpailu Italiassa EM 2019

Tämä kausi ei missään nimessä ollut huono. Sain treenata hyvin ja suhteellisen paljon. Olisin voinut ampua paljon enemmänkin, mutta olen vahvasti sitä mieltä, että maltillinen laukaisumäärä johti hyviin tuloksiin. Paransin omaa ennätystä ensin kuudella kiekolla ja viikkoa myöhemmin vielä kahdella, samalla tein uuden suomenennätyksen naisten sarjassa. Muutenkin kotimaan kilpailut sujuivat hyvällä tasolla, kansainväliset kilpailut vähän heikommin. Tekemistä on vielä paljon, etenkin tuolla pään sisällä.

Mixed team kilpailun pääsin ampumaan oman valmentajan kanssa.

Puolustusvoimien Urheilukoulu on ollut näin ampujan näkökulmasta loistava paikka suorittaa varusmiespalvelusta. En ole kuullut kenenkään ampujan sanovan, että olisi ollut huono vuosi tai valittavan, ettei pääse treenaamaan. Meitä oli kymmenen ampujaa tässä saapumiserässä ja jokainen teki henkilökohtaisia ennätyksiä vuoden aikana. Muutenkin oli aivan huippu porukka, olen tyytyväinen, että pääsin vasta tähän saapumiserään, enkä edelliseen. Tästä iso kiitos saapumiserän 4/18 ampujille, teitte tästä vuodesta loistavan!

Saapumiserän 4/18 ampujat sekä korpraali Moa ❤️

Ensi kautta aletaan pian suunnittelemaan. Itse olen päättänyt pitää hieman rauhallisemman vuoden ja keskityn lähinnä kotimaan kilpailuihin. Ensi vuoden jälkeen lähdetään taas rakentamaan kohti seuraavia olympialaisia 2024, tällä hetkellä päätavoite siis viiden vuoden päässä.

VIIMEISET VIIKOT ARMEIJASSA

Viimeisimpinä harjoituksina meillä oli ampumaharjoitus sekä tiedusteluharjoitus 4. Molemmat olivat ihan loppupuolella palvelusta. AH:lla olin itse kolme päivää. En osallistunut ammuntoihin henkilökohtaisista syistä, joka hieman harmitti koska olin tykännyt aiemmasta ampumaharjoituksesta, toisaalta terveys ja turvallisuus edellä, joten tällä kertaa näin.

Tammikuun ampumaharjoituksessa oli välillä aika kylmä

Myös viimeinen tiedusteluharjoitus jäi minulta välistä koska olin EM kilpailuissa. Tähän harjoitukseen olisin erityisen paljon halunnut osallistua. Harjoituksen lopussa ollut RTK eli ryhmätaitokilpailu, joka oli koetellut niin fyysisesti kuin henkisesti, olisi ollut hieno huipennus lähes vuoden kestäneeseen palvelukseen. Olisi ollut kiva päästä vielä kerran testaamaan omaa jaksamista.

Palattuani suomeen Italiasta menin suoraan kasarmille ja olin toiseksi viimeisellä viikolla kolme päivää, jonka aikana suoritin vielä cooperin. Viimeinen viikko olikin tavaroiden palautuksia ja muita kotiutumiseen liittyviä järjestelyjä. Aluksi tuntui, ettei aika kulu mihinkään ja lopulta viimeinen viikko meni niin nopeasti, että itsekin hämmästyin.

Viimeinen viikko oli henkisesti aika raskas. Olimme nyt melkein vuoden olleet yhdessä porukassa ja osasta oli tullut todella tärkeitä kavereita ja ystäviä. Tunnelma oli naisten tuvassa haikea. Keskiviikkona meillä oli sotilaskodissa kotiuttamisjuhla, jossa palkittiin esimerkiksi AU ja RU kurssien priimukset. Liina oli RUK:in priimus ja piti vielä lopuksi puheen. Puheen loppupuolella naisten tupa sai kiitosta ja Liina oli liittänyt siihen pätkän”meidän biisistä” kuningasidean; enemmän duo ku sooloo. Siihen asti pärjäsin hyvin, kunnes huomasin kuinka kyyneleet valuivat poskilleni. Olen aina ollut suhteellisen herkkä ja taas se huomattiin :D. Muut tytöt eivät voineet katsoa minuun päin, jotta pysyivät itse kasassa (näin kuulin jälkeenpäin).

Tupa 16❤️

Kotiutumispäivänä torstaina oli kasarmilla hyvä tunnelma, kaikki olivat erityisen iloisia ja päivä sujui rennosti. Kellon lähestyessä puoltapäivää aloimme odottamaan, joko kohta koittaisi lähtö santahaminan porteista viimeistä kertaa. Lopulta pääsimme klo 13 aikoihin lähtemään. Sotilaspassit kädessä poistuimme kukin kohti reserviä!

LOPUKSI

En kadu hetkeäkään sitä päätöstä jonka tein 10 vuotiaana. Olen kiitollinen, että elämäni on mennyt siten, että olen päässyt tämänkin etapin elämässäni saavuttamaan. Vaikka palveluksen suorittaminen venyi tähän, että kerkesin täyttää 25 ennen palveluksen loppua, en kadu päivääkään. Ennen armeijaa sain hankittua kaksi ammattia, vakituisen työpaikan ja omistusasunnon. Olen myös pohtinut paljon millaista olisi ollut, jos olisin suorittanut palveluksen 20 vuotiaana. Olen tullut tulokseen, että vaikeaa. Olin vielä silloin paljon epävarmempi ja kriittisempi itseäni kohtaan, en olisi kestänyt näin hyvin kaikkea sitä pientä naljailua palvelustovereilta enkä ehkä muutenkaan olisi selvinnyt yhtä hyvin. Olen vuoden aikana oppinut itsestäni uusia puolia ja sen että joskus on hyvä olla hiljaa. Mikään ei ollut vuoden aikana ylitsepääsemätöntä, ylitin itseni useasti, kuten esimerkiksi havukokeessa, joka tuntui aluksi siltä, että miten tästä selviän. Jälkikäteen tuo kokemus on yksi parhaista!

Itsenäisyyspäivän pakollinen aamu-uinti oli varsin virkistävä kokemus

Raskasta oli myös henkisesti, en vain aluksi kestänyt sitä jatkuvaa myöhästelyä ja suoraan sanottuna perseilyä joka ikinen päivä. Otti todella koville, kun itse halusi tehdä asiat kerralla hyvin ja sitten ”kärsittiin” kun osa porukasta ei vain jaksanut tai heitä ei kiinnostanut. Lopulta annoin olla.

Yksi asia on jota en ole ymmärtänyt.. aika moni tuolla valitti lähes joka viikko kun eivät saa tarpeeksi treenata ja ei saa palautua kunnolla. Ymmärrän sen jollain tasolla mutta olimme kuitenkin armeijassa, vaikka kysessä olikin urheilijoille tarkoitettu palveluspaikka. Saimme kuitenkin todella paljon anoa urheilukomennusta, lähes 100 päivää vuoden aikana. Siihen päälle harjoitusvapaat, kuntoisuuslomat ja hekilökohtaiset lomapäivät. Itse olin kasarmilla noin 130 päivää ja olin paikalla usein, jos vertaa moneen muuhun. En tiedä kuvitteliko osa, että olemme jossain lepokodissa vai mitä.. Kyse on kuitenkin vain vuodesta ja tämän vuoden aikana meille kuitenkin annettiin mahdollisuus treenata, saarella oli hyvät mahdollisuuden harjoitteluun, lähes kaikilla lajiryhmillä. Täytyy sanoa, että näin vähän vanhempana ihmetytti se joidenkin asenne ja suhtautuminen armeijaan ja elämään ylipäätään. Onneksi kaikki nyt kuitenkin selvisi hengissä ja uskoakseni ilman suurempia traumoja tästä kokemuksesta.

Vielä viimeisinä aamuina tunnollisesti punkat tehtyinä, tupa 16

Henkilökohtaisesti voin suositella JOKAISELLE urheilijalle palveluksen suorittamista Puolustusvoimien Urheilukoulussa. Urheilukoulu mahdollistaa harjoittelun ja varusmiespalveluksen yhdistämisen hyvin. Muistakaa kuitenkin, että olette myös suorittamassa sitä varusmiespalvelusta ja koska saatte paljon vapauksia tehkää asia kunnolla silloinkin kun on sotilaskoulutusta ja urheilkaa silloin kun siihen annetaan mahdollisuus.

Tässä varmaan tuli kaikki oleellinen vuodatettua. Lopuksi haluan kiittää palvelutovereita etenkin tupa 16 naisia, olitte korvaamaton tuki, vaikka en aina ollut se helpoin ihminen. Sanoin jo ensimmäisenä päivänä ,että olen suorapuheinen ja sen varmasti huomasitte. Kiitos myös kouluttajat, sekä muu Urheilukoulun henkilökunta!

Nyt olen palannut takaisin omaan työhöni laboratorioon ja tuntuu siltä, etten olisi ollutkaan pois, todella mukava päästä taas tekemään tärkeää työtä ihmisten terveyden eteen.

Alikersantti Hämäläinen kiittää ja kuittaa!

Ps. Vaikka elämäntilanteet muuttuu niin silti urheilu-ura jatkuu.. Pienen pieni tauko tulee alku kaudesta.

Silitti hiljaa enkelinsiipi,
kauneinta kaikista käytti.
Onnen ovesta sisään hiipi,
toiveet todeksi täytti.
Onnemme on sanaton,
pian meitä kolme on.

KILPAILUKAUDEN KUULUMISIA

Vuosi alkaa olemaan siinä vaiheessa, että kilpailut alkaa olemaan käytyinä. Tänä vuonna olen pyrkinyt osallistumaan kotimaassa lähes kaikkiin kilpailuihin. Tänä vuonna olen pystynyt kilpailemaan ilman, että on tarvinut miettiä töitä tai töihin liittyviä juttuja. Vaikka minulle armeijassa oleminen on taloudellisesti ollut haastavaa, niin kilpailuihin osallistuminen ja valmistautuminen on ollut helpompaa tämän menneen vuoden aikana.

Tosiaan viimeisempiä kilpailuita on ollut EM- näyttökilpailu Mikkelissä, jossa ammuin yli näyttörajan ja samalla tein oman ennätyksen, joka parani kerralla huimat kuusi kiekkoa. Vitsi miten hyvä fiilis siitä tuli, se onnistuminen mitä on haettu nyt reilu vuoden verran tuli vihdoin. Täytyy sanoa, että ennen tuota oli motivaation kanssa hieman ongelmia ja tuntui vähän pakonomaiselta koko ammunta. Seuraavana viikonloppuna oli jälleen kilpailun aika, tällä kertaa Ilomantsissa. Lähdin kisaan hieman jännittyynenä, siitä jos nyt ampuisin todella huonosti, edellisen viikon onnitumisen jälkeen. Ilomantissa ensimmäisenä kilpailupäivänä ammuin ihan kohtuullisesti, mukaan mahtui kyllä yksi huono sarja ja pelko totaalisesta flopista oli läsnä. Lähdin toiseen päivään, sen kummemmin murehtimatta, koska olinhan ampunut kuitenkin kaksi hyvää sarjaa edellisenä päivänä. Tämä kannatti, toisen päivän kierrokset meni loistavasti, ei yhtään pummia! Koko kisassa siis kolme täyttä sarjaa ja tuloksena 120/125 ja siinä samassa uusi suomenennätys! Tuo jos mikä toi minulle itseluottamusta ja uskoa tulevaan, vihdoin kaikki se työ mitä on tehty yhdessä valmentajan kanssa tuottaa tulosta.

SM- kilpailut kilpailtiin tänä vuonna Siilinjärvellä. En henkilökohtaisesti tykkää kyseisestä radasta ja myös sää oli jälleen kerran vaihteleva ja haastava. Tulostaso oli kilpailussa kaikenkaikkiaan huono ja oma tulokseni 111 riitti kyllä hyvin finaaliin, johon lähdin kärjessä. Tiesin, ettei oma finaaliammunta ole hyvässä vireessä ja niin siinä lopulta kävi, että tällä kertaa sain tyytyä kolmanteen sijaan. Tässä kisassa tosin oli vielä lisäpanoksena paikka EM joukkueeseen, joka periaatteessa olisi vaatinut tulosta 115, jotta olisin saanut keskiarvon tarpeeksi korkealle. Olin jo aika varma, ettei tarvitse syyskuussa Italiaan lähteä, mutta toisin kävi. Pääsen kuitenkin edustamaan Suomea EM kilpailuihin ja metsästämään olympiapaikkaa!

Ennen EM kilpailuita on vielä yksi koitos edessä, tuossa viikon päästä. Vuoden viimeinen maailmancup järjestetään Lahdessa. Tällä viikolla valmistaudun noihin kilpailuihin ja ensi viikolla kilpaillaan tiistaina ja keskiviikkona. Myös Lahdessa on jaossa maapaikkoja Tokioon 2020. Lahden maailmancup käynnistyy miesten ja naisten trapilla tällä viikolla. Lahteen voi halutessaan tulla seuraamaan kilpailuita, alueelle on vapaa pääsy ja jos yhtään kiinnostaa, kannattaa nyt lähteä liikenteeseen. Harvoin saadaan suomeen näin isoja kilpailuita, jossa paljon maailman huippuja ottamassa mittaa toisistaan! Lisää tietoa kilpailusta esimerkiksi täältä https://www.lahti-wc2019.fi/

Tässä nyt lyhyesti ammunnan puolelta kuulumiset, hyvällä fiiliksellä vielä viimeisiin kilpailuihin!

OPPILAASTA ALIKERSANTIKSI

Armeijan puolella ei oikeastaan mitään sen kummallisempaan, olen lähes joka viikko jonkun päivän ollut myös sotilaskoulutuksessa. Tuossa heinä- elokuun vaihteessa meidät ylennettiin, upseerioppilaat kokelaiksi ja aliupseerioppilaat alikerstanteiksi.

Heinäkuun lopussa haulikkoporukka kävi Kajaanissa sotilasurheiluliiton SM-kilpailuissa. Tosi mukava tapahtuma. Ammuimme kolme eri lajia, kolmen päivän aikana ja välissä sai harjoitella, jos siltä tuntui. Olimme kajaanissa maanantaista torstaihin ja säät suosi todella, saatiin uusia tuttavuuksia ja päästiin ampumaan. Nähtiin myös millaista on kajaanin varuskunnassa. Menestystäkin tuli Kaartin jääkärirykmentille, joten ei jääty tyhjin käsin.

Armeija alkaa olemaan loppupuolella ja itse olen jo käynyt työpaikalla sopimassa töihin menosta, sitten kun olen kotiutunut. On ihan todella mukava päästä taas töihin. Vuosi on mennyt harvinaisen nopeasti ja on tullut opittua uutta sekä itsestä, että muista ihmisistä.

Tässä kaikki tällä kertaa, palataan! Alikersantti Hämäläinen kiittää ja kuittaa!

-Heidi

TJ ALLE SATA MUTTA KUKA NÄITÄ LASKEE?

Olen tovin viettänyt hiljaiseloa blogin osalta, joten nyt on aika palata kirjoittamaan kevään ja alkukesän kuulumisia. Mitään erityistä syytä ei tälle tauolle ole mutta osittain siihen on vaikuttanut kevään tiivis aikataulu ammunnan saralla. Armeijan puolella meillä alkaa olemaan AUK 2 ohitse ja seuraava kuukausi meneekin pääsääntöisesti urheillessa. Eilen tj- laskuri näytti, että jäljellä enää 100 aamua, joten viimeinen satanen lähti käyntiin ja osittain myös haikein mielin odotan syksyä.

ARMEIJASSA TAPAHTUNUTTA

Olen viimeeksi kirjoittanut joskus maaliskuun puolella, vaikka olemmekin olleet paljon urheilukomennuksella kevään aikana niin myös armeijan arkea on ollut tasaisesti pitkin kevättä. Huhtikuun alussa itselläni oli eriytyvän koulutuksen viikko, jolloin me taistelupelastajat olimme koko viikon kasarmilla ja meille koulutettiin taisteluensiapua. Olimme jo aiemmin saaneet jonkin verran aiheeseen koulutusta, joten aika paljon tuli vanhan kertaamista kurssin aikana. Omasta mielestä oli mielenkiintoinen viikko ja pystyin hiukan hyödyntämään siviilipuolen osaamistani kurssilla. Kurssilla meitä koulutti pari reserviläistä sekä lääkintämiehet osallistuivat myös meidän kouluttamiseen. Lopuksi sain henkilökohtaisesti hyvää palautetta kouluttajilta, etenkin asenne tekemiseen ja innostuneisuus tuli esille palautteessa.

Huhtikuun aikana meillä oli myös tiedusteluharjoitus3, johon en itse päässyt osallistumaan.

Huhtikuussa saapuivat uudet alokkaat (talvilajit). Talvilajien toisella palvelusviikolla pidimme alokkaille koulutuksia eri aiheista. Minä ja kaksi muuta pidimme koulutusta kertasingosta. Koulutuksen pitäminen oli todella mukavaa, oli kouluttajan kannalta kiva pitää koulutusta, josta koulutettavat olivat kiinnostuneita. Tietenkin haasteena on se, että saa koulutettua asian oikein ja siten, että koulutettavat osaavat sen sitten jatkossakin. Koulutuksesta jäi kyllä hyvä fiilis ja meillä oli hyvä porukka siinä, joten sekin edesauttoi koulutuksen onnistumisessa.

Kesäkuun ohjelmassa kilpailuja ja harjoituksia. Meillä oli myös AUK 2 kokeet, joita stressasin todella paljon. En ole hyvä lukemaan ja jotenkin se tieto ei vain tartu päähän. Pääsin kuitenkin kaikista kokeista läpi ja en mitenkään rimaa hipoen, joten ehkä olen vain tyytyväinen, vaikka toki olisin halunnut hieman parempaan pystyä. Erityisen iloinen olin tunnistuskokeesta, joka viimeeksi tuotti ongelmia ja nyt 31,5/35 ! Teoria kokeet meillä oli tiistaina ja keskiviikkona oli käytännön soveltat kokeet. Keskiviikon kokeissakin sattui todella hyvä partio ja pärjäsimmekin aika hyvin. Eriytyvän kokeesta olisin toivonut selviäväni hieman paremmin, tein ihan amatöörin ratkaisuja sekä ihan huolimattomuusvirheitä..

Kesäkuun alussa kävimme ampumassa pitkästä aikaa rynkyillä. Ensin kohdistettiin ja ammuttiin ATT, joka ei yllätys yllätys edelleenkään mennyt hyvin, kolme kertaa ammuin sen ja tulos oli aika ala-arvoista, lähdettävä vissiin harjoittelemaan kiväärillä ampumista . Tästä seuraavana päivänä ammuimme kaartin tasoammunnat ja muistin kyllä edellisestä kerrasta. että ei oikein sujunut silloin. Yritin kuitenkin olla positiivisella asenteella ja kappas 28/30, johon olin enemmän kuin tyytyväinen.

Heinäkuu tosiaan ollaan aika paljon urheilukomennuksella ja on meillä yksi reissu Urheilukoulun porukalla kajaaniin heinäkuun lopussa. Elokuussa tiedossa sitten ampumaharjoitus ja viimeisenä tiedusteluharjoitus 4

AMMUNTA

Ammunnan osalta on ollut tasapaksua tekemistä. Laukaisumäärät ovat kyllä kasvaneet, mutta tulokset vähän junnaa paikoillaan. Oli se vähän odotettavissa, nyt kun ampuu enemmän kuin normaalisti, niin tulosta ei heti näy. Olen kuitenkin tehnyt sen ratkaisun, että nyt ammutaan kun siihen on mahdollisuus, kyllä se tulosta tuottaa jossain vaiheessa. Voisin uskaltaa sanoa, että tekniikka alkaa olemaan hyvä ja nyt pitäisi saada vielä pää kuntoon. Kauden päätavoitteena edelleen EM kilpailut syyskuussa sekä Maailmancup Lahdessa elokuussa.

Kevään aikana treenaaminen on onnistunut hyvin ja itselläni ei ole ollut valittamista mistään. Olen saanut armeijasta riittävästi aikaa harjoitteluun. Fyysinen puoli on jäänyt vähemmlle ja tarkoituksena oli hieman yrittää edes lenkkeillä, mutta ei ole ollut motivaatiota. Salilla olen käynyt ja etenkin kun olemme Hennan kanssa samaa aikaa kasarmilla, niin käydään yhdessä urheilemassa.

Tulipas taas asiaa, yritän nyt loppu palveluksen ajan kirjoitella vähän säännöllisemmin. Saa laittaa kysymyksiä ja kommentteja 🙂

Testattiin ulkosali Hennan kanssa!

-Heidi