P-KAUSI PAKETISSA

Kulunut viikko oli siis p- kauden viimeinen viikko. Kamalan nopeasti on mennyt kaksi ja puoli kuukautta, opetellessa sotilaan perustaitoja. Jälkikäteen ajateltuna sitä tajuaa, miten paljon asiaa näiden viikkojen aikana on käyty läpi. Aluksi kaikki oli uutta ja jotkin asiat hieman vaikeita ja nyt asiat sujuu jo vähän kuin itsestään, ei tosin kaikki mutta päivittäiset rutiinit ovat tulleet erittäin tutuiksi. Muisteltiin tyttöjen kanssa myös ensimmäisiä päiviä, jolloin istuimme syömässä omien joukkuelaisten kanssa ja pöydässä oli äärimmäisen hiljaista. Olimme vieraita toisillemme ja kukaan ei oikein uskaltanut puhua toisilleen. Tilanne on luonnollisesti muuttunut, kun olemme tutustuneet toisiimme. En voi sanoa, että olisi ollut rankkaa, mutta ei aina ole ollut helppoakaan. Itselleni ei ole ollut haastavaa olla uudessa paikassa eikä se, että meitä on täällä kuitenkin suhteellisen monta ja kaikki vähän erilaisia. Olen kuitenkin ensin ammattikoulussa ja myöhemmin ammattikorkeakoulussa joutunut opettelemaan toimimista erilaisten ihmisten kanssa, samoin työelämässä. Haastavaa on ollut se, että en ole fyysisesti niin vahva, kuin moni muu, en jaksa juosta yhtä pitkään ja kovaa kuin moni muu. Myös pettymyksen tuottaminen itselle, kun ei ole ollut omasta mielestä tarpeeksi hyvä, esimerkiksi ampumataitotestissä totaalinen epäonnistuminen oli itselle kova paikka. 

Iltavapaat voi käyttää monella tapaan. 
Tupa 18 tytöt <3


KULUNEESTA VIIKOSTA

Viime viikolla osa teki maanantaina rästejä ja meillä muilla oli viestikoulutusta, jossa tutuistuimme radioiden käyttöön. Tiistai ja keskiviikko aamupäivät olivat tuttuun tapaan urheiluvalmennusta. Itse en vielä tiistai aamuna tiennyt miten käyttäisin urheiluvalmennusaamun, mutta eipä tarvinut itse lopulta keksiä mitään. Aluksi meidän luutnantti piti meille kuntopiiri tyyppisen lihaskuntotreenin, jonka jälkeen lähdettiin tunnin sauvakävelylle. Keskiviikkona oli jälleen sauvakävelyä ja valmennuskeskuksessa ohjattu harjoitus, jossa aiheena oli ylävartalon liikkuvuus. 

Muuten viikon ohjelmaan kuului vala harjoittelua, sekä keskiviikko iltana oli kokovarustustarkastus. Siinä sitä olikin hommaa. Torstaina koitti valapäivä ja aamupäivällä suoritimme lauluharjoituksia, sekä harjoittelimme valaohjelman vielä kertaalleen. Itse vala sujui suhteellisen hyvin. Itselläni oli valaa katsomassa äiti, iskä, sisko sekä Tommi. Vala itsessään oli juuri niin merkityksellisen tuntuinen, kuin olin sen kuvitellutkin olevan. Nyt emme ole enää alokkaita, vaan kaartin jääkäreitä ja maanantaista alkaen suurinosa, itseni mukaanlukien aliupseerioppilaita. Valan jälkeen päästiin omaisten kanssa valalounaalle, joka tietysti torstaiseen tapaan oli hernekeittoa ja pannaria. Lounaan jälkeen päästiin lähtemään suoraan kotiin tai kuka minnekkin. Itse tein valintaa valabileiden ja säbä treenien välillä. Lopulta menin kuitenkin kotiin ja sieltä pitkästä aikaan pelailemaan säbää, ehkä oli ihan fiksu valinta. 

Perjantaina kävin hoitamassa hieman ase asioita poliisilaitoksella ja kävin kuntosalilla vetämässä pienen treenin. Lauantai meni säbäturnauksen merkeissä ja sunnuntai lepäillessä sekä kuntosalilla. Palasin takaisin kasarmille Sonjan kyydillä. Viikonloppu oli muutenkin ihan perinteinen ja käytin sen aika pitkälti lepäämiseen. Siskon tyttöjä en kerennyt taaskaan näkemään, mutta toivottavasti ensi viikonloppuna sitten. 

Ensi viikkosta tulee varmasti mielenkiintoinen ja sitten koittaakin joululoma, kokonainen viikko kotona perheen parissa! Toivon mukaan pääsen hakemaan uuden aseeni sakolta ensi viikon aikana, niin saa senkin asian hoidettua ennen joulua. 

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa, palaillaan kunhan kerkiän! 

-Heidi 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.