VIIKKO 5-TAISTELUKOULUTUSTA JA URHEILUVALMENNUSTA

Viikko viisi

Kirjoitellaanpa taas hieman tämän viikon tapahtumista. Sunnuntaina kävin tosiaan sipoossa treenaamassa ja paluu santahaminaan oli ehkä hiukan nihkeää, kun ei edellisellä viikolla ollut kasarmilla. Sieltä se maanantai tuli, ihan niin kuin ennenkin ja paluu  armeijan arkeen sujui kuitenkin hyvin kivuttomasti. Nopeasti sitä muisti, että nyt ollaan taas kasarmilla. Maanantai aamu meni varusteiden vaihdossa ja haettiin trangiat sekä kasi- liivit, joita käytimme viikon aikana, siitä lisää myöhempänä.

Viikon aikana meillä oli taistelukoulutusta, ase- ja ampumakoulutusta sekä urheiluvalmennusta. Vaikka alussa tuntui siltä, että viikosta tulee vaikea, niin lopulta oli mielenkiintoinen viikko, vaikka henkilökohtaisesti itsellä oli vähän vaikeita päiviä ja mieliala oli vähän alhaalla. Ennen armeijaa mietityttänyt oma pärjäämiseni alkoi taas nostamaan päätään, johtuen siitä, että onnistumisen kokemukset jäivät vähille. Viikko oli omalta osaltani keskinkertaista suorittamista ja siihen en ole kovin tyytyväinen. Toivon jatkossa, että tulee parempia viikkoja ja päiviä.

Taistelukoulutus

Taistelukoulutusta meidän joukkueella oli maanantaina, tiistaina ja torstaina. Maanantain aiheena oli kertausta telamiinasta, käsikranaatista, kertasingosta ja uutena aiheena viuhkapanos. Maanantai oli itsellä ihan hyvä päivä ja muistin kerrattavat asiat hyvin. Päivä kului nopeasti ja illalla minua odotti ensimmäinen päivystysvuoro. Istuinkin päivystäjän pöydän ääressä kahteen asti yöllä.

Tiistaina väsytti toki hieman koska unet olivat jääneet vähille, tosin olen tottunut valvomaan, kiitos vuorotyön, joten kyllä sitä jaksoi painaa menemään vähän vähemmilläkin unilla. Tiistai ei kuitenkaan ollut mikään paras päivä. Meillä oli koulutusta aiheesta suojelukoulutus. Opettelimme suojanaaamarin ja muiden suojavarusteiden pukemista vaaditussa ajassa. Pääsimme myös toteamaan, ettei juokseminen suojanaamarin kanssa ole mitään helpointa hommaa. Lisäksi koin hieman vaikeita hetkiä, kun juoksuvauhtini päivälliselle mennessä ei mielyttänyt kaikkia joukkueeni jäseniä. Olen koittanut ajatella, että riittää, kun teen asiat parhaan suorituskykyni mukaan. Toivon sen riittävän jatkossakin ja kehittyväni kaikilla osa-alueilla.

Jalat otti osumaa torstaina.

Torstain taistelukoulutuksen teemana oli partion hyökkäys ja puolustus ja pääsimmekin vähän todentuntuisempaan harjoitteluun. Käytössämme oli ne aiemmin mainitut kasi-liivit ja paukkupatruunat. Aluksi kertasimme kuinka edetä partiona eli käytännössä konttasimme, ryömimme ja syöksyimme sen minkä kerkesimme. Tämä alku oli ehkä rankin osuus koko päivässä. Saimme itse muodostaa partiot ja ei muuta, kun harjoittelemaan pulustamista ja hyökkäystä. Kasi-liivit toivat oman mielekkyyden hommaan, kun sai välittömän palautteen omasta toiminnasta, jos oli liian kauan vihollisen näkyvissä ”kuoli” aivan varmasti. Meillä oli aseissa kiinni kasi-laitteet, joista lähti laaser, jonka avulla liivi tunnisti osuiko vai ei. Itse tykkäsin enemmän partion puolustuksesta, oli huomattavasti helpompi pysyä ”elossa”, mutta toisaalta partion hyökkästä harjoitellessa pääsi todella ns tositoimiin. Päivä oli kaikenkaikkiaan onnistunut ja mielenkiintoinen, eikä mustelmilta vältytty sen verran tosissaan paineettiin menemään.

ase- ja ampumakoulutus

Keskiviikkona 1. joukkueella oli ase- ja ampumakoulutusta ampumaradalla. Ammuimme RK7 ja RK 11 ammunnat. Edellisellä kerralla olin osunut hyvin niihin kääntyviin tauluihin, mutta tällä kertaa oli kyllä huono päivä. Kohdistuslaukaukset menivät vielä hyvin, sitten alkoi jonkinlaiset ongelmat. RK7:ssa ammutaan viiden ja kolmen sekunnin kääntyviin taluihin makuuasennosta, edellisellä kerralla sain kiitettävän tuloksen ja nyt ei osunut juuri mihinkään. Siinä yritin kasata itseäni ja vakuutella, että seuraavalla kerralla paremmin. RK11 on ampumataitotesti, jossa ammutaan makuulta, polvelta ja pystystä, yhteensä 12 laukausta. Makuulta ammutaan viiden ja kolmen sekunnin kääntyviin tauluihin, pystystä viiden sekunnin kääntyviin tauluihin ja polvelta ammuttaessa ei aikarajaa ollut. Jotenkin homma ei vain kulkenut ja tulokseni vain huononi.  Onneksi ensi viikolla on mahdollisuus vielä parantaa suoritustaan ja tulenkin vaatimaan parempaa suoritusta itseltäni.

urheiluvalmennus

Tiistaina ja keskiviikkona oli urheiluvalmennusta aamupäivän ajan. Urheilukoulussa meille on järjestetty loistava mahdollisuus treenata sotilaskoulutuksen ohessa. Treeniin on järjestetty aikaa lähes viikoittain vähintään kahtena aamuna tai joskus iltapäivällä. Tämä mahdollistaa niin lajiharjoittelun, kuin oheisharjoittelun palveluksen yhteydessä.

Tiistaina kävimme Laineen kanssa uimassa ja olikin yllättävän rankkaa, kun ei ole tullut uitua kunnolla moneen vuoteen. Keskiviikkona kävimme kaikki ampujat sauvakävelemässä noin tunnin ajan. Haulikko ampujilla olisi ollut vielä ohjattu harjoitus valmennuskeskuksessa, mutta minä lähdin Laineen kanssa käymään pasilassa poliisilaitoksella hankkimassa uutta aselupaa.

Iltavapailla kerkeää kerrata asioita sotilaan käsikirjasta.
lopuksi

Viimeeksi tänään minulta kysyttiin, että tehdäänkö urheilukoulussa muuta, kuin urheillaan. Siinä sitten korjailin useamman ihmisen luuloja siitä, mitä tuo palveluksen suorittaminen urheilukoulussa oikeasti on. Vaikka meillä onkin mahdollisuus lajiharjoitteluun, niin ei se pelkkää urheilua kuitenkaan ole. Riippuu jonkin verran urheilulajista, miten paljon ollaan pois sotilaskoulutuksesta urheiluun littyvien menojen vuoksi.  P- kausi meillä kuitenkin on sisällöltään samanlainen kuin muuallakin. Käytännössä käymme p-kauden asiat hieman nopeammassa tahdissa verrattuna muihin. Keskimäärin olemme motivoituneempia ja opimme uudet asiat nopeasti, tämä mahdollistaa sen, että meille on järjestetty aikaa myös valmentautumiseen. On urheilijan kannalta äärettömän hienoa, että on mahdollistettu urheilu-uran jatkuminen myös varusmiespalveluksen aikana. Meille on annettu mahdollisuus harjoitteluun, joten meiltä myös odoteaan hyvää suhtautumista ja motivaatiota sotilaskoulutuksessa. Tulevaisuudesta en osaa vielä sanoa, mutta olettettavaa on, että vaikka urheilukomennuksia tulee, niin myös sotilaskoulutus tulee rankemmaksi, meistä kuitenin koulutetaan tiedustelijoita, joka vaatii hyvää fyysistä ja psyykkistä suorituskykyä. Toivon, että tulevaisuudessa entistä useampi ymmärtää urheilukoulun merkityksen urheilijan kannalta ja sen, ettei siellä pelkästään urheilla.

Viisi viikkoa armeijaa takana ja motivaatiota riittää. Ensi viikolla vuorossa perusharjoitus, viikko metsässä edessä. Tästä on hyvä jatkaa tuleviin haasteisiin.

Mukavaa loppuviikkoa ja tulevaa viikkoa kaikille, palaan asiaan viimeistään parin viikon päästä, kun seuraavat lomat koittaa.

-Heidi

 

MAJOITUSHARJOITUS

3.viikko

Palasin sunnuntaina santahaminaan jo heti kuuden jälkeen, että kerkesin hyvin laitella punkan kuntoon ja syödä vielä iltapalan yksikössä. Maanantaina herätys oli tuttuun tapaan kuudelta. Alkuviikosta meillä oli sulkeisharjoitus, jossa käytiin läpi aseotteita. Henkilökohtaisesti tykkään sulkeisista ja aika kuluu nopeasti. Maanantaina oli ainut miinus se, että räntää tuli taivaan täydeltä ja ensimmäisten 45 minuutin jälkeen sormet olivat aivan jäässä. Maanantain aikana oli myös oppitunteja ja laitoimme taisteluliivin kuntoon.

Tiistaina alkoi taistelukoulutus, johon sisältyi yksittäisen taistelijan etenemisen harjoittelua ja partion toimintaa (hyökkäys, eteneminen ja puolustus). Illalla oli vuorossa rinkan pakkaaminen.

majohajo

Keskiviikkona meillä alkoi majoitusharjoitus, joka oli yhden yön mittainen harjoitus lähimaastossa. Lähdimme aamusta rinkat selässä kohti majoittumis paikkaa. Ensimmäisenä suoritimme niin sanotun totuttelumarssin. Loppupäivästä meille oli järjestetty rastikoulutusta, jonka aikana saimme tietoa majoittumiseen liittyvistä asioista. Harjoittelimme esimerkiksi teltan pystytystä, kamiinan käyttöä jne. Meidän ryhmä sai sissiteltan kasaan ajassa 4min 43 sek. Lounas ja päivällinen syötiin luonnollisesti maastossa. Illalla sovimme omat lähivartiovuorot ja painuimme telttaan klo 22. Oma vartiovuoroni oli onneksi jo heti alkuun klo23-00, joten sain lopulta nukuttua ihan hyvät, reilun viiden tunnin unet. Itselläni on sen verran hyvät unen lahjat, että ei vaikuttanut nukkumiseen tuo telttamajoitus. Oikeastaan oli kiva nukkua teltassa monen vuoden tauon jälkeen. Todella moni on ollut sairaana näiden ensimmäisten viikkojen aikana, luulin jo itse selvinneeni ilman flunssaa mutta toisin kävi. Kurkku oli kipeänä keskiviikko aamusta alkaen ja torstaina olikin jo nuhaa ja yskää.

Torstaina meillä oli herätys 5:45 ja laitoimme teltan kassaan, jonka jälkeen oli aamupalan vuoro. Loppupäivä meni vielä ulkona, ensin ampumaradalla ja sen jälkeen rastikoulutuksia. Oma olo ei ollut mikään mukavin ja yritin buranan voimalla jaksaa päivän läpi. Erityisen pahalta tuntui rasti, jossa kerrattiin alkuviikosta opittuja yksittäisen taistelijan ja partion etenemistä, hyökkäystä ja puolustusta. Kasarmilel palattiin viiden aikoihin, jonka jälkeen söimme päivällisen. Päivällisen jälkeen oli vuorossa aseen huolto ja muiden varusteiden purkaminen.

Kokonaisuudessaan tykkäsin majoitusharjoituksesta ja sen sisällöstä, ylimääräistä aikaa ei jäänyt ja tuli opittua paljon uutta. Miinuksena tämä edelleen aika huonolta tuntuva olotila.

Perjantaina oloni oli entistä kurjempi. Itselläni aamupäivä meni optikolla muutaman muun alokkaan kanssa. Muilla oli sillä aikaa palauttavaa liikuntaa. Näiden lisäksi meillä oli normi siisteyspalvelu ja muuta yleistä ennen lomille pääsyä. Pääsimme jo kahden jälkeen lähtemään viikonloppuvapaiden viettoon.

Tähän asti armeija on ollut aika lailla juuri sitä mitä olin ajatellut. Vaikeaa on ollut lähinnä se, että en voi ymmärtää miten joka aamu joku on myöhässä vaikka meillä on runsaasti aikaa aamuisin. Oma kuntotaso myös mietityttää aika ajoin. Välillä tuntee itsensä niin heikoksi muiden joukossa.  Ensi viikolla meillä on valmennuskurssi, jonka aikana suoritamme myös kuntotestit. En tosin tiedä kannattaako minun juosta cooperia tämän taudin vuoksi. Haluaisin kovasti suorittaa kuntotestit pois alta, toisaalta en haluaisi vaarantaa omaa terveyttä ja pahmmissa tapauksessa saada jälkitautia, mikä taas aiheuttaisi ongelmia seuraavilla viikoilla, kun sotiaskoulutus taas jatkuu.

Nähtäväksi jää mitene selviän ensi viikosta. Tällä hetkellä makoilen taas omassa punkassa. Kurkku on edelleen älyttömän kipeä ja hengittäminen raskasta. Lisäksi leposykkeet huitelevat 100 tienoilla, normaalin leposykkeeni ollessa reilu 50. Palataan asiaan ensi viikon lopulla.

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa kaikile! 🙂

-Heidi

Viimeinen viikko siviilissä

viimeisiä viedään

Tämä kulunut viikko on mennyt lopulta aika nopeasti. Maanantaina heräsin viimeiseen työvuorooni hyvillä mielin. Olin jo tovin odottanut tuota viimeistä työpäivää. Yllätyin kuitenkin miten haikea olo oli, kun hyvästelin tutut työkaverit vuoden ajaksi. Lupasin käydä heitä jossain välissä moikkaamassa. Sain työkavereilta paljon tsemppausta mikä kyllä piristi mieltä. Muuten tämä viikko on mennyt lepäillessä ja näin niitä kavereita keitä en ole hetkeen nähnyt.

Olin suunnitellut vielä käyväni ampumassa ja vähän kuntoilemassa, no en käynyt ampumassa ja kuntoilua tuli lähinnä säbätreeineistä tiistaina ja torstaina sekä kolmesta säbä pelistä lauantaina. Onhan sitä siinäkin.

Olin yrittänyt järjestää tälle viikolle tekemistä niin paljon, etten kerkeä hirveästi armeijaa miettimään. Onnistuin siinä ihan kiitettävästi. Nyt on viimeiset hetket siviilissä käsillä. Tämä sunnuntai on mennyt perheen parissa. Olen viettänyt aikaa siskojen ja mieheni kanssa, sekä kävimme porukalla vanhempieni luona. On ollut mukava nähdä miten innoissaan isäni on tästä minun tulevasta armeija vuodesta.

Tuskailin tuossa päivällä, että otanko aseen jo mukaan huomenna ja lopulta päädyin siihen, että otan sen jo nyt mukaan. Tosiaan olen pakannut kassin ja haulikon valmiiksi ja nyt vain nukkumaan, jos jännitykseltä kykenen :D. Huomenna iskä vie minut aamulla kouvolaan, josta lähdemme Sonjan kanssa kohti paratiisisaarta. Tästä tulee kyllä varmasti ihan huippu hyvä vuosi! Ekat lomat koittavat sitten kahden viikon päästä. En tosin vietä lomia kotona, vaan suuntaan kisakallioon, jossa meillä on maajoukkueen kuntotestit sekä vuoden parhaiden palkitsemis gaala. Kotiin seuraavan kerran kolmen viikon kuluttua.

 

Ps. Toivon, että kerkeän kirjoittamaan viimeistään kahden viikon kuluttua. Wish me luck!

 

-Heidi