Viimeinen viikko siviilissä

viimeisiä viedään

Tämä kulunut viikko on mennyt lopulta aika nopeasti. Maanantaina heräsin viimeiseen työvuorooni hyvillä mielin. Olin jo tovin odottanut tuota viimeistä työpäivää. Yllätyin kuitenkin miten haikea olo oli, kun hyvästelin tutut työkaverit vuoden ajaksi. Lupasin käydä heitä jossain välissä moikkaamassa. Sain työkavereilta paljon tsemppausta mikä kyllä piristi mieltä. Muuten tämä viikko on mennyt lepäillessä ja näin niitä kavereita keitä en ole hetkeen nähnyt.

Olin suunnitellut vielä käyväni ampumassa ja vähän kuntoilemassa, no en käynyt ampumassa ja kuntoilua tuli lähinnä säbätreeineistä tiistaina ja torstaina sekä kolmesta säbä pelistä lauantaina. Onhan sitä siinäkin.

Olin yrittänyt järjestää tälle viikolle tekemistä niin paljon, etten kerkeä hirveästi armeijaa miettimään. Onnistuin siinä ihan kiitettävästi. Nyt on viimeiset hetket siviilissä käsillä. Tämä sunnuntai on mennyt perheen parissa. Olen viettänyt aikaa siskojen ja mieheni kanssa, sekä kävimme porukalla vanhempieni luona. On ollut mukava nähdä miten innoissaan isäni on tästä minun tulevasta armeija vuodesta.

Tuskailin tuossa päivällä, että otanko aseen jo mukaan huomenna ja lopulta päädyin siihen, että otan sen jo nyt mukaan. Tosiaan olen pakannut kassin ja haulikon valmiiksi ja nyt vain nukkumaan, jos jännitykseltä kykenen :D. Huomenna iskä vie minut aamulla kouvolaan, josta lähdemme Sonjan kanssa kohti paratiisisaarta. Tästä tulee kyllä varmasti ihan huippu hyvä vuosi! Ekat lomat koittavat sitten kahden viikon päästä. En tosin vietä lomia kotona, vaan suuntaan kisakallioon, jossa meillä on maajoukkueen kuntotestit sekä vuoden parhaiden palkitsemis gaala. Kotiin seuraavan kerran kolmen viikon kuluttua.

 

Ps. Toivon, että kerkeän kirjoittamaan viimeistään kahden viikon kuluttua. Wish me luck!

 

-Heidi

 

KUKA, MITÄ, MIKSI?

Kaikki uusi on aluksi vaikeaa

Tässä ensimäisessä julkaisussa kerron hieman itsestäni sekä miksi päätin aloittaa blogin kirjoittamisen. En vielä tiedä kuinka hyvin tai huonosti osaan ilmaista itseäni kirjoittamalla mutta sehän selviää kun vain aloittaa! Eiköhän mennä suoraan asiaan..

kuka

Olen Heidi ja kotoisin pieneltä paikkakunnalta nimeltään Luumäki. Luumäki sijaitsee Etelä- Karjalassa ja olen asunut siellä lähes koko ikäni. Kävin välissä pyörähtämässä ensin Lappeenrannassa ja sen jälkeen olen asunut Kuopiossa kaksi vuotta opintojen takia. Muistan aina sanoneeni, etten koskaan jää tuonne pieneen ”tuppukylään” mutta niin minä löysin itseni Luumältä, tähän on tosin ollut vaikuttamassa moni asia.

Työskentelen bioanalyytikkona Etelä- Karjalan keskussairaalasta , valmistuin nykyiseen ammattiini reilu vuosi sitten ja kyllä tykkään työstäni ainakin toistaiseksi 🙂 Päivätyön lisäksi olen urheilija tai ainakin yritän kovasti olla. Lajini on ammunta, jota olenkin jo tovin kerennyt harrastaa. Ensin vain hupi mielessä ja myöhemmin siitä tuli enemmän kuin harrastus (jos voisin niin olisin täysipäiväinen urheilija).

World Cup, USA

Ammunnan olen aloittanut 2009 ja totisempaa tästä tuli 2012, jolloin pääsin edustamaan ensimäisen kerran suomea ulkomaille. Siitä lähtien olen viettänyt vuosi vuodelta enemmän aikaa ulkomailla leireillä ja kisoissa, lisänä tietysti kotimaan leirit ja kilpailut.  Jäljelle jäävän vapaa- ajan vietän kuntosalilla ja pelaan salibandya Luumäen omassa harrastejoukkueessa Luftissa. Perheen kanssa pyrin viettämään aikaa mahdollisimman paljon.

Miksi aloitin blogin Kirjoittamisen

Noh ajatus tuli ensin lähinnä mieheltäni ja olen toki tätä itsekkin pohtinut. Myös kaverini kannustivat ainakin koittamaan, tämä on hyvä tapa taltioida seuraavan vuoden tapahtumia, joita voi sitten jälkikäteen muistella tämän blogin avulla. Eräs kaverini kysyi ”tykkäätkö kirjoittaa” noh tuohon en osaa sanoa juuta enkä jaata, aika vähän on tullut rustailtua muuta kuin päiväkirjaa joskus nuorempana. Katsotaan kuinka tämä tästä lähtee sujumaan.

Blogini aihe tulee varmasti rajaamaan lukijoita. Tulen pitämään tämän blogin lähes kokonaan armeija aiheisena. Kyllä. Olen tosiaan lähdössä armeijaan. Hain jo viime vuonna urheilukouluun Santahaminaan Kaartin Jääkärirykmenttiin, mutta silloin kuntoni oli sen verran heikko,että en tullut valituksi. (Kirjoitan erillisen postauksen tuosta hakemisesta ja valintakokeista).

Saapumiseräni on IV/18 ja astun palvelukseen 15.10.2018. Syyt miksi haluan yrittää ja opetella blogin pitämistä ovat se, että en ole löytänyt ”intti aiheista” blogia joka olisi ns urheilijan näkökulmasta ja vielä URHK olleelta henkilöltä. Itse siis olen kovasti lukenut muiden armeijan käyneiden naisten blogeja etsien vähän vinkkejä kuinka tehdä siitä vuodesta, jonka todennäköisesti armeijan vihreissä vietän mahdollisimman hyvä ja antoisa. Toinen syy on se, että pystyn hyvin taltioimaan kokemukseni ja tuntemukseni tänne ja tulla lukemaan niitä sitten myöhemmin sekä antaa muille armeijaan lähteville jotain luettavaa ja uutta, ehkä jopa hieman uutta näkökulmaa.

Kiva jos jaksoit lukea! Saa laittaa kommenttia ja ehdottaa jotain aiheitta mistä kirjoittaa. Somesta minut löytää lähinnä instagramin puolelta –> @heidisofia4