HAKEMINEN NAISTEN VAPAAEHTOISEEN ASEPALVELUKSEEN

Viikko on vierähtänyt edellisestä postauksesta ja tähän väliin kirjoittelen itse hakuprosessista ja siitä miten se minun kohdallani meni. Voisi sanoa, että omalla kohdalla kaikki ei mennyt ihan putkeen. Hakeminen ei ole mitenkään monimutkaista vaikkakin hieman joudutaan olemaan oma- aloitteisia tämän asian suhteen verrattuna miehiin, jotka ovat pääsääntöisesti velvoitettuja palveluksen suorittamaan.

vuosi 2017

Vuonna 2017 hain ensimmäisen kerran urheilukouluun. Otin selvää hakuprosessista vuoden 2016 lopulla, jolloin vierailin ahkeraan puolustusvoimien nettisivuilla etsien tietoa naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta. Tarvittavat tiedot ja lomakkeet löytyivätkin helposti. Täytynee myöntää, että tulostin ja täytin lomakkeita useaan otteeseen ennen kuin ne päätyivät aluetoimistolle.

Naisten tulee täyttää lomakkeet ja toimittaa ne aluetoimistoon. Itse asuin tuolloin vielä Kuopiossa, joten minun aluetoimistoni oli Pohjois- Savon aluetoimisto, joka sijaitsee Kuopion keskustassa. Kävin henkilökohtaisesti aluetoimistolta vielä varmistamassa, että olin löytänyt ja täyttänyt oikeat lomakkeet. Seuraava hoidettava asia oli varata lääkäriaika ja käydä tarkistuttamassa tereveydentila. Lääkäriajan sain Kuopiosta helposti ja kävinkin parin viikon sisään lääkärin juttusilla. Eipä tuo Kuopion lääkäri pahemmin tutkinut, kyseli vain peruskysymyksiä ja laittoi paperiin merkkinnän A ja allekirjoituksen. Poistuin tyytyväisenä ja toimitin paperit aluetoimistoon, josta he lähettivät ne eteenpäin Santahaminaan. Tässä oli kaikki mitä Kuopion päässä minun täytyi tehdä. Jäin odottelemaan kutsua valintakokeisiin/testeihin, joiden tiesin olevan kesäkuun lopulla. Haku urheilukouluun loppui 1.6.2017 ja sain kutsun testeihin pari viikkoa hakuajan päätyttyä. En hirveästi stressannut tulevista testeistä enkä myöskään tehnyt mitään aktiivista kohentaakseni kuntoani.

Testipäivä koitti ja suuntasin Santahaminaan. Olin tapani mukaisesti ajoissa jo ennen yhdeksää paikalla. (testeistä lisää myöhempänä) Testien jälkeen oli vuorossa parin kuukauden odottaminen tuloksien suhteen. Muistan vieläkin kuin eilisen kuinka suru, pettymys ja jonkinlainen kiukku valtasi minut, kun en tullut valituksi. Meitä oli n. 170 hakijaa ja 74 pääsi, joten aika moni muukin koki saman kohtalon. Kauaa ei auttanut murehtia sillä tulokset tulivat torstaina ja sunnuntaina minulla oli SM- kilpailut. Yllätykseksi ammunta kulki kuin unelma niissä kisoissa. Olin myös hetken sitä mieltä etten aio enää hakea uudestaan mutta toisin kävi.

2017 tein kerran viikossa 10 km lenkin. Lisänä repussa 10kg
vuosi 2018

Päätös hakea uudelleen urheilukouluun syntyi 2017 vuoden syksyn aikana. Olihan armeijan käyminen ollut todella pitkään haaveissa ja tiedän että minua olisi alkanut kaduttaa, ellen olisi hakenut uudelleen. Aloitin jälleen samojen lomakkeiden täyttämisen . Tällä kertaa en kiirehtinyt koska kuopion aluetoimistolta oli sanottu ettei minun papereilla ole kiire koska haen ainoastaan urheilukouluun. Kävin terveydentilan arvioinnissa Luumäellä ja kappas, täällä olikin aivan erilainen menettelytapa. Toisin kuin viime kerralla Kuopiossa, täällä kävin ensin hoitajan luona, joka tarkisti kuuloni, pituuteni, painoni jne. Vasta tämän jälkeen kävin lääkärin juttusilla. Toimitin paperit alutoimistoon (tällä kertaa Kaakkois- Suomen aluetoimisto Kouvolassa) maaliskuun puolenvälin tienoilla. Hyvin nopeasti minulle selvisi, että myös minun olisi pitänyt paperit toimittaa ennen 1.3.2018. Tämä johti siihen, että muiden naisten mennessä huhtikuun aikana ns. kutsuntoihin, minä menin vasta elokuussa saatuani jo tiedon pääsystäni urheilukouluun. Tämä ei sinällään aiheuttanut hankaluuksia, vain yhden ylimääräisen reissun Kouvolaan. Tarkoitus oli, että olisin saanut palvelukseenastumismääräyksen samalla reissulla, mutta ilmeni teknisiä ongelmia, joten odottelen sitä nyt saapuvaksi postitse.

valintakokeet 2017 ja 2018

Lyhyesti hieman urheilukoulun valintakokeista. Kävin ensimmäisen kerran valintakokeissa kesäkuussa 2017. Saavuttuani santahaminaan suunnistin ”hyvällä suuntavaistolla ja kartanlukutaidoilla” tiedustelukomppaniaan ja siellä tapasin muita testeihin tulevia. Meidät ohjattiin auditorioon, jossa saimme infoa tulevista testeistä. Aloitimme testit perinteisesti nimenhuudolla.

Virallisesti testit alkoivat ns kirjallisella osuudella. Teimme kirjalliset testit kahdessa osassa, joiden välissä kävimme lounaalla. Kirjallinen osuus sisälsi psykologiset tesit sekä erilaisia matemaattisia ja loogisia pättelytestejä. Käsitttääkseni ”normi” intissä nämä tehdään P- kauden aikana. Eli teimme siis P1 ja P2 kokeet. Näiden kokeiden lomassa kävimme jokainen yksitellen haastattelussa, jossa kyseltiin ihan perusjuttuja.

Kirjallisten suoritusten jälkeen suuntasimme suorittamaan fyysisiä testejä. Aluksi mitattiin paino ja rasvaprosentti. Tämän jälkeen vuorossa oli jalkojen voimantuottoa mittaava ponnistustesti, joka oli minulle teknisesti haastava, kun en ollut sitä aiemmin kokeillut. Seuraavaksi oli ketteryysrata, jonka tarkoituksena on mitata ketteryyttä, kehonhallintaa ja koordinaatiokykyä. Viimeisenä  PIIP testi eli sukkulajuoksu. AIVAN KAMALAA! En ollut ennen edes kuullut koko PIIP testistä mutta hyvin nopeasti selvisi, etten ollut siinä kovin hyvä. Testissä juostaan 20 metrin matkaa edestakaisin kiihtyvällä nopeudella. Aloitusvauhti on 8,5km/h ja minuutin välein vauhti nousee 0,5km/h. Pääsin lähtemään santahaminasta kotiin heti kun testit oli tehny, siinä noin klo 15. Kuten tiedämme kuntoni oli siis todella huono ja tuolloin sain kielteisen päätöksen pääsystäni urheilukouluun.

Tänä vuonna tiesin mitä odottaa, joten osasin jo valmistautua koitokseen. Olin treenannut talven ja kevään aikana peruskuntoa ja kestävyyttä, joten olin aika luottavainen siihen, että ainakin paremmin menee kuin edellisellä kerralla. Minun ei kuitenkaan täytynyt tehdä noita Psykologisia enää uudellleen, vaan menin suorittamaan ainostaan fyysiset testit. Saavuin santahaminaan vasta puolenpäivän aikoihin. Odottelin tunnin verran ja sen jälkeen pääsin taas juoksemaan tuota jo suosikiksi tullutta PIIP testiä. Vaikka kuntoni olikin parempi kuin viime vuonna, niin silti putosin jo aika aikaisessa vaiheessa. No tein kuitenkin parhaani ja siitä täytyy olla iloinen miten hienosti pojat kannustivat minua antamaan kaikkeni. Testeistä lähdin kotiin ristiriitaisin tuntein. Tiesin, että taas on odotettava melkein kaksi kuukautta tuloksia.

ps.

Asenne ratkaisee! Tärkeintä on antaa kaikkensa ja tehdä parhaansa niin ei jää jossiteltavaa. Mukavaa loppuviikkoa! 🙂 Pistäkää kommenttia.

Ohessa muutama linkki puolusvoimien sivuille.

https://varusmies.fi/naisten-vapaaehtoinen-asepalvelus

https://puolustusvoimat.fi/etusivu

https://varusmies.fi/erikoisjoukot