KUKA, MITÄ, MIKSI?

Kaikki uusi on aluksi vaikeaa

Tässä ensimäisessä julkaisussa kerron hieman itsestäni sekä miksi päätin aloittaa blogin kirjoittamisen. En vielä tiedä kuinka hyvin tai huonosti osaan ilmaista itseäni kirjoittamalla mutta sehän selviää kun vain aloittaa! Eiköhän mennä suoraan asiaan..

kuka

Olen Heidi ja kotoisin pieneltä paikkakunnalta nimeltään Luumäki. Luumäki sijaitsee Etelä- Karjalassa ja olen asunut siellä lähes koko ikäni. Kävin välissä pyörähtämässä ensin Lappeenrannassa ja sen jälkeen olen asunut Kuopiossa kaksi vuotta opintojen takia. Muistan aina sanoneeni, etten koskaan jää tuonne pieneen ”tuppukylään” mutta niin minä löysin itseni Luumältä, tähän on tosin ollut vaikuttamassa moni asia.

Työskentelen bioanalyytikkona Etelä- Karjalan keskussairaalasta , valmistuin nykyiseen ammattiini reilu vuosi sitten ja kyllä tykkään työstäni ainakin toistaiseksi 🙂 Päivätyön lisäksi olen urheilija tai ainakin yritän kovasti olla. Lajini on ammunta, jota olenkin jo tovin kerennyt harrastaa. Ensin vain hupi mielessä ja myöhemmin siitä tuli enemmän kuin harrastus (jos voisin niin olisin täysipäiväinen urheilija).

World Cup, USA

Ammunnan olen aloittanut 2009 ja totisempaa tästä tuli 2012, jolloin pääsin edustamaan ensimäisen kerran suomea ulkomaille. Siitä lähtien olen viettänyt vuosi vuodelta enemmän aikaa ulkomailla leireillä ja kisoissa, lisänä tietysti kotimaan leirit ja kilpailut.  Jäljelle jäävän vapaa- ajan vietän kuntosalilla ja pelaan salibandya Luumäen omassa harrastejoukkueessa Luftissa. Perheen kanssa pyrin viettämään aikaa mahdollisimman paljon.

Miksi aloitin blogin Kirjoittamisen

Noh ajatus tuli ensin lähinnä mieheltäni ja olen toki tätä itsekkin pohtinut. Myös kaverini kannustivat ainakin koittamaan, tämä on hyvä tapa taltioida seuraavan vuoden tapahtumia, joita voi sitten jälkikäteen muistella tämän blogin avulla. Eräs kaverini kysyi ”tykkäätkö kirjoittaa” noh tuohon en osaa sanoa juuta enkä jaata, aika vähän on tullut rustailtua muuta kuin päiväkirjaa joskus nuorempana. Katsotaan kuinka tämä tästä lähtee sujumaan.

Blogini aihe tulee varmasti rajaamaan lukijoita. Tulen pitämään tämän blogin lähes kokonaan armeija aiheisena. Kyllä. Olen tosiaan lähdössä armeijaan. Hain jo viime vuonna urheilukouluun Santahaminaan Kaartin Jääkärirykmenttiin, mutta silloin kuntoni oli sen verran heikko,että en tullut valituksi. (Kirjoitan erillisen postauksen tuosta hakemisesta ja valintakokeista).

Saapumiseräni on IV/18 ja astun palvelukseen 15.10.2018. Syyt miksi haluan yrittää ja opetella blogin pitämistä ovat se, että en ole löytänyt ”intti aiheista” blogia joka olisi ns urheilijan näkökulmasta ja vielä URHK olleelta henkilöltä. Itse siis olen kovasti lukenut muiden armeijan käyneiden naisten blogeja etsien vähän vinkkejä kuinka tehdä siitä vuodesta, jonka todennäköisesti armeijan vihreissä vietän mahdollisimman hyvä ja antoisa. Toinen syy on se, että pystyn hyvin taltioimaan kokemukseni ja tuntemukseni tänne ja tulla lukemaan niitä sitten myöhemmin sekä antaa muille armeijaan lähteville jotain luettavaa ja uutta, ehkä jopa hieman uutta näkökulmaa.

Kiva jos jaksoit lukea! Saa laittaa kommenttia ja ehdottaa jotain aiheitta mistä kirjoittaa. Somesta minut löytää lähinnä instagramin puolelta –> @heidisofia4

 

Valmennuskurssin antia

Viikko neljä

Niin se on aika kulunut vauhdilla ja neljä viikkoa on palvelusta takana. Välillä tuntuu siltä, kuin olisin ollut täällä jo huomattavasti kauemmin. Ehkä se johtuu siitä, että päivät ovat suunniteltuja ja pääpiirteiltään samanlaisia. Tämähän poikkeaa täysin arjestani siviilissä, jossa vuorotyö teki elämästäni säännöllisen epäsäännöllistä. En ole kuitenkaan kokenut tätä armeijan arkea mitenkään hankalaksi, olen aika sopeutuvaa tyyppiä, eikä kuudelta herääminen tai ajoissa nukkumaan meneminen ole tuottanut päänvaivaa. Koen tämän suunnitelmallisuuden ja päivärytmin olevan hyvä asia, olenhan kuitenkin urheilijana tottunut suunnittelemaan elämääni jo useiden vuosien ajan. Nyt pitää vain opetella suunnittelemaan urheilu ja armeija yhteen. Luulen, että täällä minun on mahdollista panostaa enemmän urheiluun, kuin työelämässä ollessani ja samalla antaa myös 100% palveluksessa, suunnitelman mukaan. Silloin kun urheillaan, keskitytään siihen ja tehdään paras mahdollinen suoritus ja silloin, kun ollaan sotilaskoulutuksessa, niin panostetaan siihen ja tehdään asiat niin hyvin kuin osataan.

Valmennuskurssi 1

Tosiaan neljäs viikko alkoi Santahaminassa, josta siirryimme iltapäiväksi Pajulahteen valmennuskurssille. Tiedossa oli siis hieman erilainen viikko. Lyhyesti hieman tuosta viikosta. Maanantain ja tiistain aikana oli kuntotestit eli cooper, vauhditon pituushyppy, istumannousut ja punnerrukset. Itsehän en päässyt testejä vielä suorittamaan, johtuen viime viikolla alkaneesta flunssasta. Harmitti kyllä tosi paljon, minulla meni torstaihin asti, etten voinut osallistua täysillä oikein mihinkään tuolla pajulahdessa. Keskiviikkona sain antibioottikuurin poskiontelotulehdukseen. Pääsen suorittamaan nuo edellä mainitut testit tuossa parin viikon kuluttua.

Testien lisäksi valmennuskurssilla tuli paljon asiaa aiheista nopeus, voima ja kestävyys sekä ravinnosta ja palautumisesta. Teema vaihtui päivittäin ja siinä samalla myös treenit. Terveenä olijat pääsivät siis kunnolla kuntoilemaan koko viikon. Itse osallistuin oman vointini mukaan.

 

 

Torstaina meillä oli mahdollisuus lajiharjoitteluun, lähdimmekin haulikkoampujien kanssa Orimattilaan treenaamaan. Oma ammuntani ei kulkenut lainkaan, olin aivan pihalla, ihan kuin en olisi ikinä koskenutkaan haulikkoon.

Ei niin rauhallinen viikonloppu

Perjantaina päästiin lähtemään kotiin hyvissä ajoin ja ilta meni omalta osaltani lepäillessä.

Lauantaina käytiin luftin naisten kanssa pelaamassa säbää korialla. Häviöt tuli molemmista peleistä mutta hauskaa oli ja tulipahan vähän kuntoiltua viikonlopun aikana.

Sunnuntaiksi olin sopinut valmentajan kanssa treenit Sipooseen, johtuen torstain ammunnoista. Suuntasimme Tommin kanssa Sipooseen kahdeksan jälkeen. Alku oli ihan yhtä hankala kuin torstainakin ja pieni epätoivo oli taas läsnä. Kaikki nämä ongelmat ilmeisti johtuu taas siitä, että vasen silmäni on päättänyt ”ottaa vallan” ja entinen laukaisukuva ei toimi enää. Onneksi loppu treeneistä osuin jo hieman paremmin.

Nyt sitä ollaan taas kasarmilla ja valmiina uuteen viikkoon. Ensi viikko on vähän lyhyempi ja päästään jo torstaina lomille. Palaillaan taas ensi viikolla!

Hyvää alkavaa viikkoa.

PS. Jos tämä marraskuun pimeys masentaa, niin pyytäkää vaikka ystävää mukaan ja lähtekää reippailemaan ulos tai salille  🙂

-Heidi

MAJOITUSHARJOITUS

3.viikko

Palasin sunnuntaina santahaminaan jo heti kuuden jälkeen, että kerkesin hyvin laitella punkan kuntoon ja syödä vielä iltapalan yksikössä. Maanantaina herätys oli tuttuun tapaan kuudelta. Alkuviikosta meillä oli sulkeisharjoitus, jossa käytiin läpi aseotteita. Henkilökohtaisesti tykkään sulkeisista ja aika kuluu nopeasti. Maanantaina oli ainut miinus se, että räntää tuli taivaan täydeltä ja ensimmäisten 45 minuutin jälkeen sormet olivat aivan jäässä. Maanantain aikana oli myös oppitunteja ja laitoimme taisteluliivin kuntoon.

Tiistaina alkoi taistelukoulutus, johon sisältyi yksittäisen taistelijan etenemisen harjoittelua ja partion toimintaa (hyökkäys, eteneminen ja puolustus). Illalla oli vuorossa rinkan pakkaaminen.

majohajo

Keskiviikkona meillä alkoi majoitusharjoitus, joka oli yhden yön mittainen harjoitus lähimaastossa. Lähdimme aamusta rinkat selässä kohti majoittumis paikkaa. Ensimmäisenä suoritimme niin sanotun totuttelumarssin. Loppupäivästä meille oli järjestetty rastikoulutusta, jonka aikana saimme tietoa majoittumiseen liittyvistä asioista. Harjoittelimme esimerkiksi teltan pystytystä, kamiinan käyttöä jne. Meidän ryhmä sai sissiteltan kasaan ajassa 4min 43 sek. Lounas ja päivällinen syötiin luonnollisesti maastossa. Illalla sovimme omat lähivartiovuorot ja painuimme telttaan klo 22. Oma vartiovuoroni oli onneksi jo heti alkuun klo23-00, joten sain lopulta nukuttua ihan hyvät, reilun viiden tunnin unet. Itselläni on sen verran hyvät unen lahjat, että ei vaikuttanut nukkumiseen tuo telttamajoitus. Oikeastaan oli kiva nukkua teltassa monen vuoden tauon jälkeen. Todella moni on ollut sairaana näiden ensimmäisten viikkojen aikana, luulin jo itse selvinneeni ilman flunssaa mutta toisin kävi. Kurkku oli kipeänä keskiviikko aamusta alkaen ja torstaina olikin jo nuhaa ja yskää.

Torstaina meillä oli herätys 5:45 ja laitoimme teltan kassaan, jonka jälkeen oli aamupalan vuoro. Loppupäivä meni vielä ulkona, ensin ampumaradalla ja sen jälkeen rastikoulutuksia. Oma olo ei ollut mikään mukavin ja yritin buranan voimalla jaksaa päivän läpi. Erityisen pahalta tuntui rasti, jossa kerrattiin alkuviikosta opittuja yksittäisen taistelijan ja partion etenemistä, hyökkäystä ja puolustusta. Kasarmilel palattiin viiden aikoihin, jonka jälkeen söimme päivällisen. Päivällisen jälkeen oli vuorossa aseen huolto ja muiden varusteiden purkaminen.

Kokonaisuudessaan tykkäsin majoitusharjoituksesta ja sen sisällöstä, ylimääräistä aikaa ei jäänyt ja tuli opittua paljon uutta. Miinuksena tämä edelleen aika huonolta tuntuva olotila.

Perjantaina oloni oli entistä kurjempi. Itselläni aamupäivä meni optikolla muutaman muun alokkaan kanssa. Muilla oli sillä aikaa palauttavaa liikuntaa. Näiden lisäksi meillä oli normi siisteyspalvelu ja muuta yleistä ennen lomille pääsyä. Pääsimme jo kahden jälkeen lähtemään viikonloppuvapaiden viettoon.

Tähän asti armeija on ollut aika lailla juuri sitä mitä olin ajatellut. Vaikeaa on ollut lähinnä se, että en voi ymmärtää miten joka aamu joku on myöhässä vaikka meillä on runsaasti aikaa aamuisin. Oma kuntotaso myös mietityttää aika ajoin. Välillä tuntee itsensä niin heikoksi muiden joukossa.  Ensi viikolla meillä on valmennuskurssi, jonka aikana suoritamme myös kuntotestit. En tosin tiedä kannattaako minun juosta cooperia tämän taudin vuoksi. Haluaisin kovasti suorittaa kuntotestit pois alta, toisaalta en haluaisi vaarantaa omaa terveyttä ja pahmmissa tapauksessa saada jälkitautia, mikä taas aiheuttaisi ongelmia seuraavilla viikoilla, kun sotiaskoulutus taas jatkuu.

Nähtäväksi jää mitene selviän ensi viikosta. Tällä hetkellä makoilen taas omassa punkassa. Kurkku on edelleen älyttömän kipeä ja hengittäminen raskasta. Lisäksi leposykkeet huitelevat 100 tienoilla, normaalin leposykkeeni ollessa reilu 50. Palataan asiaan ensi viikon lopulla.

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa kaikile! 🙂

-Heidi

LOMILLE MARS

Viikko 2

Kaksi viikkoa kulunut Santahaminassa ja arki alkaa pikkuhiljaa tuntumaan jo suhteellisen tutulle. Toisella viikolla oppitunteja on ollut vähemmän ja ollaan opeteltu ampumista, aseen turvallista käsittelyä ja sen huoltamista. Keskiviikko ja torstai päivät menivät ampumaradalla. En ollu erityisen hyvä ampumaan, mutta kyllä sitä tauluun osui kuitenkin. Ehdottomasti hankalinta oli makuulta ampua vaikka luulisi, että se olisi kaikista helpointa.

Illat ovat menneet pitkälti huilaillessa ja korttia pelatessa. Muutaman kerran on tullut käytyä sotkussa. Tämän toisen viikon aikana olen paremmin tutustunut palvelustovereihin, alan jo pikkuhiljaa muistamaan nimeltä omia joukkuelaisia. Ensi viikolla meillä on edessä ensimmäinen metsäreissu eli majoitusharjoitus, ihan kiva päästä pitkästä aikaa nukkumaan telttaan.

Ekat lomat

Lomille mars komennon myötä lähdettiin perjantaina viettämään ensimmäisiä viikonloppuvapaita. Poikkeuksellisesti osa meistä ampujista lähti lomille jo klo 15. Meillä oli nimittäin liiton kuntotestit perjantaina ja lauantaina kisakalliossa. Lisäksi lauantai iltana oli grande finale gaala ilta, jossa palkittiin kauden parhaita urheilijoita ja muita toimijoita, kuten valmentajia. Itse sain palkinnon skeetin rankingin voitosta. Tämä vuosittain järjestettävä gaala on muuten aika lailla ainut kerta vuodessa, milloin minut näkee korkokengissä ja mekossa.

Skeetin ranking voittajat 2018

 

Kuntotesteissä olin positiivisesti yllättynyt siitä, että hapenottokyky on kasvanut huimasti viime vuodesta. Lisäksi painoa on tippunut ja vielä nimenomaan rasvaa on lähtenyt. Yläkropan voimatasot eivät ole kyllä hyvällä tasolla, eikä myöskään keskivartalon lihaksisto. Tietää ainakin mitä treenata. Viikonloppu oli kaiken kaikkiaan hyvä ja oli kiva olla taas viettämässä aikaa ampumaurheilijoiden parissa.

Tänään on paluu takasin santikseen ja itse ajattelin mennä ihan hyvissä ajoin takaisin. Kerkeää vähän rauhoittua ja valmistautua uuteen viikkoon.

Hyvää tulevaa viikkoa kaikille!

-Heidi